Mummi maailmalla

Suurinta herkkuani on nykyisin auringonkukan versot. Kasvatan niitä jatkuvasti.  Aamulla laitoin terassille yhden hyvässä alussa olevan laatikon ja kastelin sen huolella. Siinä olisi parin päivän kuluttua minulle oiva annos päivälliseen.

Olin tänään monta tuntia hoitamassa juoksevia asioita naapurikaupungissa. Tulin juuri kotiin ja mitä näinkää! Orava istuu versotuslaatikossa ja napostelee verson alkuja suupielet multaisina! Voi voi! Luulin oravaa ensin Jopi Jalkapuoleksi (joka on yhä hyvissä voimissa ja on suosikkini), mutta Jopilla on vielä korvissa tupsut. Tällä ei enää ole ja tämä on melko pulska. Saakoot nyt nimekseen Rohmu!

Rohmu söi siis auringonkukan versoni! Plääh!

Pääsinhän minä sieltä Floridasta kotiin! Melkein viikko täytyi majailla tyhjässä asunnossa ja nukkua patjalla lattialla. Täytyy varmaan raportoida siitä vielä joskus. Kunhan kerkiän.

Kymmenen kiloa laihempana palasin kotiin ja pari kiloa on mennyt vielä sen jälkeen. Olen pysynyt elävän ravinnon syöjänä enkä ole käyttänyt suolaa ja sokeria. Olen tullut energisemmäksi ja kirjoittelu jää vähiin. Nyt on puutarhassa paljon puuhaa. Täytyy kasvattaa ruokaa! Salaattia, kesäkurpitsaa, selleriä, persiljaa, korianteria, tilliä, pinaattia yms.

Tänään hommailin hissukseen puutarhassa. Täytyy varoa, ettei selkä kipeydy, eikä lonkka. Tuli hiki ja vähän nälkä. Ajattelin, että en viitsisi vielä ruveta laittamaan jokapäiväistä salaattiani. Muistin, että ostin muutama päivä sitten uuden tehosekoittimen. Sellaisen halvan ja aika pienen. Näin niinkuin aluksi.

Tutkiskelin tehosekoitinta ja katsastin, mitä aineksia meiltä löytyy. Löytyi kolme banaania ja muutama kotimainen mansikka. Olin ostanut ensimmäisiä suomalaisia mansikoita hirveään hintaan ja sitten niitä ei raaskittu syödä kaikkia. Todella hyviä ja kypsiä mansikoita. Laitoin banaanit ja mansikat tehosekoittimen kannuun ja vielä pari kuivattua viikunaa. Lisäsin lorauksen sokeroimatonta karpalomehua ja annoin koneen pauhata.

Tulipas mukavan makuinen smoothie! Joimme sen Didin kanssa sievistä pikku laseista skoolaten. Se oli melkoisen makeaa. Olen nyt niin tottunut pois makeasta, että juoma oli ehkä vähän liiankin makeaa. Siis ensi kerralla lisää karpalomehua.

Smoothie antoi taas potkua ja jaksoin mennä takaisin puutarhaan kuopsuttelemaan. Salaatin tein sitten vähän myöhemmin.

Saas nahda, koska paasemme Minian kanssa koteihimme. Minia Oxfordiin ja mina Nurmijarvelle. Lennot toimivat taalla Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa nayttaa olevan taysi kaaos.

Lennamme huomenna lauantaina rohkeasti Detroitiin, vaikka se on vahan niinkuin kauemmas kotoa. Sielta pitaisi lentaa Pariisiin. Toistaiseksi lentoa ei ole peruttu. Jos se ei lahde, meidan taytyy jaada Detroitiin yoksi. Pidetaan peukkuja, etta paasemme jatkamaan samantien matkaa ja olemme sunnuntai-iltana kodeissamme.

Taalla Floridassa saa on nyt vahan epavakainen. Sateleekin valilla. Onneksi taalla ei ole vulkano-tuhkaa, niinkuin Euroopassa. Kylla nyt tempun tekivat nuo islantilaiset! Tanaan luin eraan ystavan Facebook-paivityksen, joka oli todella osuva: WE WANT CASH, NOT ASH!

Tanaan en jarjestanyt itselleni paljon ohjelmaa. Pulikoin altaissa tuntitolkulla. Istuskelin mielipaikallani solisevan veden aaressa ja yritin tiirailla lintuja, joita en nae selvasti ilman kiikareita. Kiikarit unohtuivat kotiin.

Myohaan iltapaivalla kavin H-wave terapiassa ja sen jalkeen Theragem-terapiassa.  Ne olivatkin viimeiset hoidot. Ihan haikealta tuntuu. Huomenna on illalla viela yksi lymfahieronta. Se on sitten siina.

Terapioiden jalkeen kavin sairaanhoitajan luona Minian kanssa. Han otti taas dark field -verikokeen ja analysoi sita. Minialla oli kaikki paremmin kuin alussa. Minulla oli edelleen solupallot yhdessa, eika irrallaan. Se tarkoittaa, etta olen syonyt sokeria. Oli pakko tunnustaa hoitajalle, etta soin aamupuuron kanssa mustikoita ja kaksi mansikkaa. Olen ollut tuhma! Minulta oli hedelmat kielletty. :-(

Aika outoa oli, etta verenpaineeni oli liian alhainen! Nyt voin sitten lopettaa kaiken verenpainelaakityksen. Huomenna menen aamulla Anna Marian vastaanotolle ja kuulen muidenkin verikokeiden tulokset.

Enaa huominen ja sitten alkaa matka kohti kotia.

Tanaan oli mukava paiva. Vahan niinkuin suomalainen kesapaiva. Ei liian kuuma, eika liian kylma, vilvoittava tuuli. Keskiviikko on aina paastopaiva. Paastosin, paitsi etta soin aamulla quinoa-puuroni. Pakko syoda aamulla jotain, kun otan laakkeeni. Muuten tulee paha olo.

Minulla ei ollut muita terapioita kuin Theragem. En ole vielakaan paassyt perille miten se vaikuttaa, mutta Minia tykkaa siita kovasti. Siina on jotain kristallilamppuja. Makasin lammitetylla pedilla ja kristallivalot oli kohdistettu minuun. Melkein nukahdin, mutta en ihan. Hoito kestaa vain n. 20 min.

Olen joutunut muutaman kerran pesemaan pyykkia taalla. Vieraille tarkoitettu kone on jatkuvassa kaytossa ja on vahdattava, koska se vapautuu. Yhden koneellisen pesu maksaa 1,25 $. Pesuaineen saa ilmaiseksi. Se on nestemaista, jotain myrkytonta, luontoystavallista ja myos ihoystavallista.

Pesukoneen vieressa on pyykinkuivauskone. Amerikkalaiset kayttavat sita ahkerasti. Olen salaa vilkuillut, etta pyykki tulee taysin kuivaksi ja se on myos rypytonta. Amerikassa ei ripusteta pyykkeja naruille kuivumaan. Sen olen huomannut jo parikymmenta vuotta sitten. Kaikki kuivataan kuivausrummussa. Minullakin on kotona kuivausrumpu, mutta kaytan sita vain hatatilanteessa.

On vahan outoa taalla kayttaa konetta pyykin kuivatukseen, kun ulkona tuulessa vaatteet kuivuisi ilman energiaa hetkessa. Ei nay missaan pyykkinarua! Olen kuivattanut pyykkini sisalla, ripustellen niita vahan sinne tanne. Onneksi meidan olohuoneessa olevan saunakaapin vieressa on pienehko pyyhkeille tarkoitettu teline. Siihen mahtuu muutama T-paita mainiosti. Ja pyykit kuivuvat sisalla todella nopeasti! Lieneeko syy AC:ssa? (air conditioner)

Eilen oli sadepaiva. Satoi ja paistoi ja valilla ukkosti. En paassyt uimaan ollenkaan. Oli H-wave hoitoa ja luentoja. Paiva meni melko nopeasti. Illalla oli pakko menna aikaisin nukkumaan, koska tana aamuna oli aikainen heratys.

Sonia heratti minut aamulla seitsemalta. Olin herannyt jo kuudelta, mutta nukahtanut valot paalla. Sonian koputtelun jalkeen nousin sangylle istumaan unisena ja tuli mieleen kouluajat. Nuokuin sangyn reunalla ainakin kaksikymmenta minuuttia. Vasta sitten jaksoin nousta pukeutumaan. Aamusuihku jai ottamatta, koska naapurihuoneen uusi asukas ehti ensin. En ole viela ehtinyt nahda hanta, mutta on kuulema britti.

Lahdin sitten kohti La Vidaa, jossa on laakareiden ja sairaanhoitajan vastaanottoja. Hitsi! Vaara paikka! Onneksi joku mies tuli vastaan ja kysyin oliko se "verenimu" (engl. blood draw) siella. Han sanoi, ettei ei ja sanoi vievansa minut Oasis'iin. Paasin golf-karrylla oikeaan verenimupaikkaan.

Ensimmaisella viikolla otettiin verikoe ja nyt viimeisella viikolla uusi koe. On janna nahda, miten arvot ovat muuttuneet. Ne olivat alussa melko hyvat. Olen lopettanut verenpainelaakkeiden ottamisen ja verenpaine on ollut silti normaali. Turvotus jaloissa on laskenut taysin.

"Kesaleiri" alkaa olla lopuillaan. Varailin tanaan viimeisia hoitoja. Torstaina on Anna Marian toinen tapaaminen. Anna Maria ja Brian ovat paikan "pomoja". Molemmat pitivat tanaan mielenkiintoiset luennot. Ihmeekseni olen huomannut, etta olen ruvennut tekemaan kysymyksia luennolla, jos joku asia mietityttaa. Tanaan sitten kysyin Brianilta xylitolista ja lausuin sanan vahingossa taysin suomalaisittain. En tieda, mita han luuli ensin tarkoittavani, mutta ilme oli kauhistunut. Onneksi Minia korjasi lausumani sanan "ksailitoliksi". Kumma juttu, mutta en ollut laisinkaan nolostunut. Kuuntelin rauhallisena Brianin sepustuksen loppuun ja han todella selitti sen minulle.

Brian ei pida xylitolia hyvana. Se on sokeria, niinkuin vaahterasiirappi. Selitin, etta Suomessa annetaan pikku koululaisille xylitolipurkkaa hampaiden takia. Sen jalkeen han mumisi jotain, etta se on kompromissi. Se jai vaivaamaan mieltani, mita han tarkoitti. En kuitenkaan ehtinyt kysymaan enempaa, kun joku muu kysyi jo jotain muuta.

Amerikassa on helppoa olla. Kaikki ovat ystavallisia ja hymyilevaisia. Miksi suomalaiset ovat niin hiton myrtseja hapannaamoja, kateellisia ja vahingoniloisia? Hymyyn on helppo vastata hymylla.