10.11.2007 - 03:29
Viime päivinä on ollut paniikinomainen olotila. Muistanko tehdä kaiken valmiiksi, muistanko maksaa kaikki laskut, muistanko hankkia ...muistanko muistanko muistanko?? Tänään kävin kampaajalla leikkauttamassa hiukseni lyhyiksi ja helpoiksi hoitaa Intiassa. En löytänyt sateenvarjoa mistään ja jouduin kävelemään sateessa. Olin litimärkä päästyäni kampaajalle. Tukka tuli nätiksi ja kotiin tullessa kastuin taas. Olin litimärkä. Ruoan jälkeen tuli hirveä väsymys ja menin vähäksi aikaa sänkyyn lepäämään. Kello oli silloin noin 17.00. Nukahdin autuaasti ja heräsin seuraavan kerran klo 22.00. Pää oli aivan pyörällä. Luulin, että on aamu ja Didi on lähtenyt jo Helsinkiin asioille. Vähitellen tajusin, että minulla on vaatteet päälläni. Olikin siis ilta. Työt oli vielä tekemättä. Ei siinä sitten muu auttanut kuin raahautua työhuoneeseen tekemään viimeistä kirjanpitoa valmiiksi. Muitakin paperihommia oli vielä tehtävä. Nyt on sitten aamuyö ja työt on tehty. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan. Huomenna täytyy pakata ja punnita matkalaukut. Finnair oli kiltti ja antoi luvan ottaa 10 kg ylipainoa Intian avustuksiin. Olisi pitänyt sanoa, että tarvitsen 20 kg. Termoskannut, veitset, paistinpannut ja siivousvälineet painavat yllättävän paljon. Täytyy panna osa omaan matkalaukkuun ja karsia omista tavaroista jotain pois. Toisaalta kuukaudeksi tarvitaan jo jonkin verran omiakin tavaroita. Noh! Katsotaan huomenna päivällä.
Omia tavaroita on nyt karsittu minimiin ja laitettu Intian avustuksia omiin matkalaukkuihin. Saa nähdä miten meidän käy. Joudutaanko maksamaan ylipainosta?
Koti on tällä hetkellä aivan sekaisin. Jouduin sulattamaan pakastimenkin kesken kaiken. Siinä on jotain vikaa, kun se piippaa vähän väliä. Säästämme siis sähköä ja jätämme sen pois päältä. Puoli litraa namukasta laktoositonta vaniljajäätelöä meni hukkaan, kun en ehtinyt päivällä syödä sitä. Nyt tekisi kovasti mieli.
Pesen taas viime tingan pyykkejä. Toivottavasti ehtivät kuivua ennen lähtöä. Immi tulee aamupäivällä hakemaan meitä. Lupasi ystävällisesti kuskata meidät lentokentälle. Se on hienoa. Auton jätämme omaan pihaan talonvahdille. Häntä on tässä opastettu koko päivä lintujen ruokintaa myöten.
Didi teki isosta muovilaatikosta linnuille ruokinta-automaatin. Olin unohtanut hamstrata siemeniä ja pähkinöitä, joten se on puolillaan. Talonvahdin täytyy ensi töikseen hankkia lisää pähkinöitä. Oravan ruokintapönttö täytyy täyttää melkein joka päivä. Ne hassut, homssut oravat hakevat posket täyteen pähkinöitä ja piilottavat sitten pitkin pihoja. Puoliakaan ne eivät löydä jemmoistaan. Sitäpaitsi ne jäävät talvella lumen alle. Olen yrittänyt kertoa heille, että syökää minkä syötte, älkää viekö pitkin pihoja.
Täytyy jatkaa taas touhuamista. En taida nukkua koko yönä lainkaan.
Didi sanoi eilen melkein heti Kirpal Sagariin tultuamme, että mennään kauppaan ostamaan ämpyri. Olimme hämmästyneitä, kun meille kerrottiin, että täällä on nykyisin peräti kolme kauppaa. Ennen oli vain yksi. Siellä ei ollut juuri mitään, mutta tilata voi vaikka mitä. Kesti aina muutaman päivän, ennenkuin sai esim vessapaperia.
Teimme kauppakierroksen. Tarkoitus oli hankkia ämpärit ja lattiaharja. Lattiaharjaa ei saatu mistään kaupasta. Joka myymälässä sanottiin, että seuraavassa kaupassa on niitä. Minä sain ihastuttavan vaaleanpunaisen ämpärin, jonka kanssa on nyt hieno kuljeksia.
Olen "jonottonut" pesukoneelle eilisestä saakka. Meidän peltilaatikoissa oli joitakin vaatteita, jotka haisevat ja ovat niin pölyisiä, että ne pitäisi pestä. Pesukone on jatkuvassa käytössä yötäpäivää. Täytyy ehkä ruveta nyrkkipyykille.
Tämä tietokoneelle pääsykin on "kortilla". Eilen ei ollut puhettakaan päästä tänne. Tänään aamulla heti aamiaisen jälkeen yritin hyökätä tänne, mutta sitten totesinkin koneen olevan täynnä viruksia ja matoja. Pyysin Didiä auttamaan ja kone kävi sitten pitkään jotain virustorjuntaa. Seuraavan kerran, kun tulin koneelle, täällä oli Martina. Hän kirjoitteli täyttä häkää koneella. Kyselin, että miten se virustorjunta...? Hän sanoi, ettei tiedä siitä mitään. No hyvä on. En minäkään tiedä siitä enää mitään, enkä ymmärrä.
Ihan oikeaa työtä en ole vielä tänään saanut. Alku on aina vähän niinkuin työkalujen hamstrausta ja kyselyä, että missä tarvitään apua. Ämpäri on, joten siivousta voin ainakin harrastaa. Siivosinkin meidän huoneen. Sitten rapsuttelin maalia pois vierashuoneen ovien numerokilvistä. En jotenkin kokenut sitä kovin tärkeäksi työksi, mutta monet pysähtyivät luokseni ja sanoivat ehdotuksiaan, miten homma hoituu. Sitten ajattelin, että onhan tämä varmaan tärkeää ja jonkunhan tämäkin on tehtävä. Saan ehkä sitten maalata numerokilvet uudestaan oikein nätiksi. Sitäpaitsi homma sopii minulle juuri nyt, kun selkä on aika kankea.
Tänään täytyy hamstrata jostain jotain lakanan tapaista. Peitto tuntuu yöllä aika karhealta. Patja on tosi kova. En ole vielä varma onko se hyvä vai huono asia. Selkä on kuitenkin melko huonona.
Tapasimme Bijin aamulla Didin kanssa. Hän oli hirveän iloisen näköinen. Halasin häntä pitkään. Hän kysyi, onko meillä kaikki hyvin siellä vanhainkodissa eli Old Fathers' Home'ssa. No onhan meillä kaikki hyvin. Vähän vielä täytyy opetella tuon vessan kanssa. En ole tottunut tuohon reikään lattiassa, mutta eiköhän se siitä ... Suihkua meillä ei ole, mutta kylmää vettä tulee ihan riittävästi. Ainakin meillä on hirveän monta hanaa siellä vessassa. Pesin aamulla itseni pesulapulla ja hienosti sujui. Virkistävääkin oli.
Toiset eurooppalaiset ihmettelivät tänään Didiä, kun hän tuli aamiaiselle t-paidassa ja shortseissa. On kuulemma niin kylmä vielä aamuisin. No, ei se minusta kovin kylmältä tuntunut. Hirveä sumu oli vielä kahdeksan aikaan ja näki, että oli ollut kylmä yö, mutta ei edes nollassa. Yöllä voi joskus mennnä nollaan tai jopa miinuksen puolelle joulu-tammikuussa. Nyt on vielä plussaa. Kun aurinko nousee tulee nopeasti lämmin. Samoin illalla, kun aurinko laskee (kamalan nopeasti joskus kuuden aikoihin) tulee pian viileää.
Nyt tuli seuraavat jonottajat koneelle. Täytyy tästä mennä. En tiedä koska seuraavan kerran pääsen kirjoittelemaan. Voikaa kaikki hyvin siellä koto-Suomessa.
Eilen iltapäivällä rupesimme Didin kanssa maalaamaan pienen Sarovarin muureja valkoiseksi. Hannes tuli neuvomaan meitä. Kysyin häneltä, että voiko siinä paikassa olla kobria tai muita käärmeitä. Muurin reunoilla on puskia ja muuta kasvillisuutta sekä muutama palmu. Hannes kertoi, että voi olla kobria, mutta niiden täytyy kysyä kuudesta paikasta lupa, ennekuin ne voivat purra. Joten olemme turvassa ja ehdimme pois. Ja jos käärme puree niin sen oli sitten tarkoituskin tapahtua. Sen jälkeen Hannes ryhtyi kertomaan erilaisia tilanteita, jolloin hän oli kohdannut kobran täällä Kirpal Sagarissa. Hannes asuu täällä suurimman osan vuodesta. Vain kesällä hän ja hänen perheensä ovat Itävallassa, St Gilgenissä.
Hannes oli kohdannut kobran aika monenlaisissa tilanteissa ja kovin lähellä. Kamalimmalta tuntui, että hän näki kylpyhuoneen hyllyllä kobran pää pystyssä. Siitä huolimatta me ryhdyimme maalaushommiin ja unohdin koko kobrat, koska hankalampaa oli työskennellä sen piikkisen pensaan siimeksessä. Olimme molemmat vähän väliä kiinni valtavissa piikeissä ja molempien selät ovat haavoilla. Rudi tuli katkomaan joitakin oksia, mutta tänään pistimme omin päin aika reilusti poikki niitä orjantappuroita. Pensaissa oli kauniit runsaat lilahtavaan vivahtavat kukat, mutta varsissa hirveitä piikkejä.
Tänään tuli selkä sitten niin kipeäksi, että en pystynyt enää tekemään iltapäivällä töitä. Lojuin jonkin aikaa sängyssä ja hissukseen siivoilin meidän omaa huonetta. Taisin nukahtaakin joksikin aikaa. Didi tuli ennen ruokailua vaihtamaan vaatteita. Hän oli yksin jatkanut hommaa. Ressukka oli aivan hikinen ja mutainen, koska intialainen oli lunchin aikaan käynyt hevosella kyntämässä vieressä olevaa kukkapeltoa. Sen jälkeen oli laskettu pienestä Sarovarista vettä pellolle. Didi puuhasteli sitten siellä mudan keskellä.
Eilen oli illalla Satsang. Meille eurooppalaisille on laitettu jonkinlaiset tuolit sinne, kun emme ole tottuneet istumaan maassa. Mutta tuolit olivat niin matalat ja hankalat, että en voinut kuvitellakaan meneväni siihen istumaan. Minut olisi saanut nostaa siitä neljän miehen voimin. Onneksi löytyi yksi tavallinen tuoli, jossa pystyin istumaan. Biji puhui, muttta Parminder ei ollut kääntämässä sitä englanniksi. En ymmärtänyt mitään. Monet meistä länsimaalaisistasista olivat työn jälkeen aika väsyneitä ja näin monen pään nuokahtavan. Onneksi kukaan ei sentään kuorsannut. Didikin nukahteli muutaman kerran, mutta herätin hänet ennenkuin alkoi kuorsaamaan.
Nyt on parhaillaan Bandara meneillään Satsang Hallissa. En mennyt sinne selkäni takia. Päätin kävellä hetken ympäriinsä ja rentouttaa selkää. Olin jo menossa takaisin vanhainkotiin omaan huoneeseen, kun tapasin nuorehkon intialaisen naisen. Hän oli ollut kylässä vanhainkodissa jonkun luona ja tuli ulos. Tervehdin häntä ja hän tervehti minua. Sitten hän rupesi juttelemaan kovin iloisesti ja tuttavallisesti. Hän kysyi, että olenko käynyt tuolla sairaalassa? Hän kertoi, että on töissä siellä ja pyysi minua mukaani katsomaan paikkoja. Höh! Vähän ihmettelin. Lopulta tajusin, että hän oli huomannut minun klenkkaavan ja tarjosi minulle sairaalan palveluksia. Kävelimme sairaalaan ja hän jutteli minulle ummet ja lammet. Ikävä kyllä unohdin hänen nimensä. Olikohan se Patma tai jotain?
Saavuimme Ayerveda-sairaalaan ja muistinkin, että olin viisi vuotta sitten sen avajaisissa. Olin vähän ihmetellyt sen metodeja. Siellä oli näytillä silloin potilas, joka sai jotain ihmeellistä hoitoa. Mies makasi laverilla ja hänen päänsä yläpuolella oli joku kippo, josta tippui otsalle jotain nestettä. Ehkä öljyä. Minusta se näytti kidustusmenetelmältä. Mutta se oli jotain hoitoa. Patma näytti minulle taas kaikki paikat ja muistinkin ne hyvin. Hetken kuluttua kuulimme "tohtorin" tulevan. Pääsin heti hänen vastaanottohuoneeseensa. Hän kysyi, mikä minua vaivaa ja minä kerroin. Tilanne oli jotenkin eriskummallinen. Miten minä siihen jouduin yhtäkkiä, intialaisen ayerveda-lääkärin vastaanotolle?
Kerroin, että selkä on vaivannut aikaisemminkin, kun en vielä ollut näin lihava. Hän puhui minulle pitkään. En ymmärtänyt puoliakaan. Intialainen englanti on joskus aika vaikeaa. Sen verrran ymmärsin, että hän käski minun tehdä vähemmän raskasta työtä nyt ja varoa kylmää. Täällä on helppo varoa kylmää, koska koko ajan on hiki niskassa ja yölläkin suomalaisen kesäpäivän lämpö. Hän sanoi minulle, että miksi en kuuntele kehoni viestejä. Sanoin, että tunnen itseni laiskaksi jos en tee sitä sun tätä. Hän käski kuunnella kehoa ja luovuttaa. Voin saada pahaa aikaan kehossani jos jatkan rasittamista. Olen nyt vähän ymmällä.
Huomenna minulla on iltapäivällä kello 16.00 aika ayerveda-hoitoon. Patma antaa hierontaa ja ja yrttihöyryä. Nyt jännittää kovasti.
Tästä päiväkirjasta on jäänyt väliin kokonaan jutut Delhistä ja Agrasta. Kirjoitin jotain, mutta onnistuin kadottamaan sen jonnekin bitti-avaruuteen. Toisaalta se ei ollut mitenkään mielenkiintoista. Delhi on Delhi, aina samanlainen. Silmiä kirvelee savusumu vai mikä lie saastesumu. Välillä minulla on tunne siellä, että olen jossain maailmanlopun maisemissa. Se on niin uskomattoman nuhjuista. Toisaalta silmä tottuu siihenkin. Agraan oli rankka ajomatka pienellä autolla. Sain jo siinä selän huonoksi. Taj Mahal oli tosi kaunis ja upea, mutta ei oikein jaksanut kiinnostaa. Lämpöä oli yli 35 astetta celsiusta. Lamaannuin täysin, enkä jaksanut mitään. Etsin vain jostain varjoa ja istuskelin siellä. Kävelin pikkuisen siinä ala-tasanteella, mutta en jaksanut kiivetä minnekään. Didikään ei sitten viitsinyt. Noin kuuma ei sovi minulle. Kyllä Suomessa on ihanaa!
Taj Mahal on siis nähty. Ei tarvitse mennä enää, enkä mene. Hauskinta Agrassa oli, kun ajelimme niillä pienillä kulkuneuvoilla, joita sanotaan otoiksi. En tiedä miten se kirjoitetaan, mutta suurin piirtein "otoo" se lausutaan. Se on todella kätevä kulkuväline ja toimii kaasulla. Hurahutimme muutamat kujat ja kadut sellaisella. Kivaa!
Se ei sitten ollutkaan niin kivaa, kun opas vei meidät pieneen tehtaaseen, jossa valmistettiin marmorista kaikenlaisia koriste-esineitä. Jouduimme taas samanlaiseen hankalaan tilanteeseen, kuin viime kerralla Delhissä. Rupeavat myymään ja myymään ja ovat melkein vihaisia, kun ei osteta. Didi sanoi melko jämäkästi, että emme osta mitään. Sitten hän kuitenkin meni katselemaan jotain pientä mandalaa. Heti kun madame jää yksin, madamea aletaan mielistellä. Tunsin jo tämän tempun. Miehen ääni muuttui lempeäksi ja hän kuiski minulle. Hän kehuskeli ja liehitteli minua kaikin tavoin. Voi että huvitti! Osasin jo tämän leikin. Lopulta kyllä ostinkin jotain pientä tytöille.
Nyt kello alkaa lähetä nukkumaanmenoaikaa. Uni on tarpeen täällä. Ja huomennahan on se lääkärinhoitokin auts!
Taj Mahalissa oli kuuma ja vesi maistui.
11.11.2007 - 20:38
Tänään on pakattu matkalaukkuja moneen kertaan. Intiaan vietävät avustustavarat eivät tahdo millään mahtua yhteen matkalaukkuun. Ja ne mitkä mahtuvat painavat jo 14 kg. Piti olla vain 10 kg. Voi voi voi!!Omia tavaroita on nyt karsittu minimiin ja laitettu Intian avustuksia omiin matkalaukkuihin. Saa nähdä miten meidän käy. Joudutaanko maksamaan ylipainosta?
Koti on tällä hetkellä aivan sekaisin. Jouduin sulattamaan pakastimenkin kesken kaiken. Siinä on jotain vikaa, kun se piippaa vähän väliä. Säästämme siis sähköä ja jätämme sen pois päältä. Puoli litraa namukasta laktoositonta vaniljajäätelöä meni hukkaan, kun en ehtinyt päivällä syödä sitä. Nyt tekisi kovasti mieli.
Pesen taas viime tingan pyykkejä. Toivottavasti ehtivät kuivua ennen lähtöä. Immi tulee aamupäivällä hakemaan meitä. Lupasi ystävällisesti kuskata meidät lentokentälle. Se on hienoa. Auton jätämme omaan pihaan talonvahdille. Häntä on tässä opastettu koko päivä lintujen ruokintaa myöten.
Didi teki isosta muovilaatikosta linnuille ruokinta-automaatin. Olin unohtanut hamstrata siemeniä ja pähkinöitä, joten se on puolillaan. Talonvahdin täytyy ensi töikseen hankkia lisää pähkinöitä. Oravan ruokintapönttö täytyy täyttää melkein joka päivä. Ne hassut, homssut oravat hakevat posket täyteen pähkinöitä ja piilottavat sitten pitkin pihoja. Puoliakaan ne eivät löydä jemmoistaan. Sitäpaitsi ne jäävät talvella lumen alle. Olen yrittänyt kertoa heille, että syökää minkä syötte, älkää viekö pitkin pihoja.
Täytyy jatkaa taas touhuamista. En taida nukkua koko yönä lainkaan.
15.11.2007 - 10:08
Nyt on hankittu ämpäri! Se on ensimmäinen asia, mitä pitää tehdä täällä. Sitten pystyy tekemään monenlaista työtä, kun on ämpäri. Välillä sitä tulee käytettyä melkein kuin käsilaukkuna. Ainakin kaikki tarvittavat työvälineet kulkevat siinä mukana.Didi sanoi eilen melkein heti Kirpal Sagariin tultuamme, että mennään kauppaan ostamaan ämpyri. Olimme hämmästyneitä, kun meille kerrottiin, että täällä on nykyisin peräti kolme kauppaa. Ennen oli vain yksi. Siellä ei ollut juuri mitään, mutta tilata voi vaikka mitä. Kesti aina muutaman päivän, ennenkuin sai esim vessapaperia.
Teimme kauppakierroksen. Tarkoitus oli hankkia ämpärit ja lattiaharja. Lattiaharjaa ei saatu mistään kaupasta. Joka myymälässä sanottiin, että seuraavassa kaupassa on niitä. Minä sain ihastuttavan vaaleanpunaisen ämpärin, jonka kanssa on nyt hieno kuljeksia.
Olen "jonottonut" pesukoneelle eilisestä saakka. Meidän peltilaatikoissa oli joitakin vaatteita, jotka haisevat ja ovat niin pölyisiä, että ne pitäisi pestä. Pesukone on jatkuvassa käytössä yötäpäivää. Täytyy ehkä ruveta nyrkkipyykille.
Tämä tietokoneelle pääsykin on "kortilla". Eilen ei ollut puhettakaan päästä tänne. Tänään aamulla heti aamiaisen jälkeen yritin hyökätä tänne, mutta sitten totesinkin koneen olevan täynnä viruksia ja matoja. Pyysin Didiä auttamaan ja kone kävi sitten pitkään jotain virustorjuntaa. Seuraavan kerran, kun tulin koneelle, täällä oli Martina. Hän kirjoitteli täyttä häkää koneella. Kyselin, että miten se virustorjunta...? Hän sanoi, ettei tiedä siitä mitään. No hyvä on. En minäkään tiedä siitä enää mitään, enkä ymmärrä.
Ihan oikeaa työtä en ole vielä tänään saanut. Alku on aina vähän niinkuin työkalujen hamstrausta ja kyselyä, että missä tarvitään apua. Ämpäri on, joten siivousta voin ainakin harrastaa. Siivosinkin meidän huoneen. Sitten rapsuttelin maalia pois vierashuoneen ovien numerokilvistä. En jotenkin kokenut sitä kovin tärkeäksi työksi, mutta monet pysähtyivät luokseni ja sanoivat ehdotuksiaan, miten homma hoituu. Sitten ajattelin, että onhan tämä varmaan tärkeää ja jonkunhan tämäkin on tehtävä. Saan ehkä sitten maalata numerokilvet uudestaan oikein nätiksi. Sitäpaitsi homma sopii minulle juuri nyt, kun selkä on aika kankea.
Tänään täytyy hamstrata jostain jotain lakanan tapaista. Peitto tuntuu yöllä aika karhealta. Patja on tosi kova. En ole vielä varma onko se hyvä vai huono asia. Selkä on kuitenkin melko huonona.
Tapasimme Bijin aamulla Didin kanssa. Hän oli hirveän iloisen näköinen. Halasin häntä pitkään. Hän kysyi, onko meillä kaikki hyvin siellä vanhainkodissa eli Old Fathers' Home'ssa. No onhan meillä kaikki hyvin. Vähän vielä täytyy opetella tuon vessan kanssa. En ole tottunut tuohon reikään lattiassa, mutta eiköhän se siitä ... Suihkua meillä ei ole, mutta kylmää vettä tulee ihan riittävästi. Ainakin meillä on hirveän monta hanaa siellä vessassa. Pesin aamulla itseni pesulapulla ja hienosti sujui. Virkistävääkin oli.
Toiset eurooppalaiset ihmettelivät tänään Didiä, kun hän tuli aamiaiselle t-paidassa ja shortseissa. On kuulemma niin kylmä vielä aamuisin. No, ei se minusta kovin kylmältä tuntunut. Hirveä sumu oli vielä kahdeksan aikaan ja näki, että oli ollut kylmä yö, mutta ei edes nollassa. Yöllä voi joskus mennnä nollaan tai jopa miinuksen puolelle joulu-tammikuussa. Nyt on vielä plussaa. Kun aurinko nousee tulee nopeasti lämmin. Samoin illalla, kun aurinko laskee (kamalan nopeasti joskus kuuden aikoihin) tulee pian viileää.
Nyt tuli seuraavat jonottajat koneelle. Täytyy tästä mennä. En tiedä koska seuraavan kerran pääsen kirjoittelemaan. Voikaa kaikki hyvin siellä koto-Suomessa.
16.11.2007 - 16:06
Oo-hio-hei! Eilen kerroin ihan puuta heinää lämpötiloista. Muistan, että joku autokuski Delhissä olisi joskus sanonut, että Delhissä voi olla joskus miinusasteita ja luntakin on tullut. Mutta nyt yöt ovat minusta vielä lämpimiä. Kysyin eilen Hannekselta ja hän sanoi yölämpötilan olevan noin 12 astetta celsiusta.Eilen iltapäivällä rupesimme Didin kanssa maalaamaan pienen Sarovarin muureja valkoiseksi. Hannes tuli neuvomaan meitä. Kysyin häneltä, että voiko siinä paikassa olla kobria tai muita käärmeitä. Muurin reunoilla on puskia ja muuta kasvillisuutta sekä muutama palmu. Hannes kertoi, että voi olla kobria, mutta niiden täytyy kysyä kuudesta paikasta lupa, ennekuin ne voivat purra. Joten olemme turvassa ja ehdimme pois. Ja jos käärme puree niin sen oli sitten tarkoituskin tapahtua. Sen jälkeen Hannes ryhtyi kertomaan erilaisia tilanteita, jolloin hän oli kohdannut kobran täällä Kirpal Sagarissa. Hannes asuu täällä suurimman osan vuodesta. Vain kesällä hän ja hänen perheensä ovat Itävallassa, St Gilgenissä.
Hannes oli kohdannut kobran aika monenlaisissa tilanteissa ja kovin lähellä. Kamalimmalta tuntui, että hän näki kylpyhuoneen hyllyllä kobran pää pystyssä. Siitä huolimatta me ryhdyimme maalaushommiin ja unohdin koko kobrat, koska hankalampaa oli työskennellä sen piikkisen pensaan siimeksessä. Olimme molemmat vähän väliä kiinni valtavissa piikeissä ja molempien selät ovat haavoilla. Rudi tuli katkomaan joitakin oksia, mutta tänään pistimme omin päin aika reilusti poikki niitä orjantappuroita. Pensaissa oli kauniit runsaat lilahtavaan vivahtavat kukat, mutta varsissa hirveitä piikkejä.
Tänään tuli selkä sitten niin kipeäksi, että en pystynyt enää tekemään iltapäivällä töitä. Lojuin jonkin aikaa sängyssä ja hissukseen siivoilin meidän omaa huonetta. Taisin nukahtaakin joksikin aikaa. Didi tuli ennen ruokailua vaihtamaan vaatteita. Hän oli yksin jatkanut hommaa. Ressukka oli aivan hikinen ja mutainen, koska intialainen oli lunchin aikaan käynyt hevosella kyntämässä vieressä olevaa kukkapeltoa. Sen jälkeen oli laskettu pienestä Sarovarista vettä pellolle. Didi puuhasteli sitten siellä mudan keskellä.
Eilen oli illalla Satsang. Meille eurooppalaisille on laitettu jonkinlaiset tuolit sinne, kun emme ole tottuneet istumaan maassa. Mutta tuolit olivat niin matalat ja hankalat, että en voinut kuvitellakaan meneväni siihen istumaan. Minut olisi saanut nostaa siitä neljän miehen voimin. Onneksi löytyi yksi tavallinen tuoli, jossa pystyin istumaan. Biji puhui, muttta Parminder ei ollut kääntämässä sitä englanniksi. En ymmärtänyt mitään. Monet meistä länsimaalaisistasista olivat työn jälkeen aika väsyneitä ja näin monen pään nuokahtavan. Onneksi kukaan ei sentään kuorsannut. Didikin nukahteli muutaman kerran, mutta herätin hänet ennenkuin alkoi kuorsaamaan.
Nyt on parhaillaan Bandara meneillään Satsang Hallissa. En mennyt sinne selkäni takia. Päätin kävellä hetken ympäriinsä ja rentouttaa selkää. Olin jo menossa takaisin vanhainkotiin omaan huoneeseen, kun tapasin nuorehkon intialaisen naisen. Hän oli ollut kylässä vanhainkodissa jonkun luona ja tuli ulos. Tervehdin häntä ja hän tervehti minua. Sitten hän rupesi juttelemaan kovin iloisesti ja tuttavallisesti. Hän kysyi, että olenko käynyt tuolla sairaalassa? Hän kertoi, että on töissä siellä ja pyysi minua mukaani katsomaan paikkoja. Höh! Vähän ihmettelin. Lopulta tajusin, että hän oli huomannut minun klenkkaavan ja tarjosi minulle sairaalan palveluksia. Kävelimme sairaalaan ja hän jutteli minulle ummet ja lammet. Ikävä kyllä unohdin hänen nimensä. Olikohan se Patma tai jotain?
Saavuimme Ayerveda-sairaalaan ja muistinkin, että olin viisi vuotta sitten sen avajaisissa. Olin vähän ihmetellyt sen metodeja. Siellä oli näytillä silloin potilas, joka sai jotain ihmeellistä hoitoa. Mies makasi laverilla ja hänen päänsä yläpuolella oli joku kippo, josta tippui otsalle jotain nestettä. Ehkä öljyä. Minusta se näytti kidustusmenetelmältä. Mutta se oli jotain hoitoa. Patma näytti minulle taas kaikki paikat ja muistinkin ne hyvin. Hetken kuluttua kuulimme "tohtorin" tulevan. Pääsin heti hänen vastaanottohuoneeseensa. Hän kysyi, mikä minua vaivaa ja minä kerroin. Tilanne oli jotenkin eriskummallinen. Miten minä siihen jouduin yhtäkkiä, intialaisen ayerveda-lääkärin vastaanotolle?
Kerroin, että selkä on vaivannut aikaisemminkin, kun en vielä ollut näin lihava. Hän puhui minulle pitkään. En ymmärtänyt puoliakaan. Intialainen englanti on joskus aika vaikeaa. Sen verrran ymmärsin, että hän käski minun tehdä vähemmän raskasta työtä nyt ja varoa kylmää. Täällä on helppo varoa kylmää, koska koko ajan on hiki niskassa ja yölläkin suomalaisen kesäpäivän lämpö. Hän sanoi minulle, että miksi en kuuntele kehoni viestejä. Sanoin, että tunnen itseni laiskaksi jos en tee sitä sun tätä. Hän käski kuunnella kehoa ja luovuttaa. Voin saada pahaa aikaan kehossani jos jatkan rasittamista. Olen nyt vähän ymmällä.
Huomenna minulla on iltapäivällä kello 16.00 aika ayerveda-hoitoon. Patma antaa hierontaa ja ja yrttihöyryä. Nyt jännittää kovasti.
Tästä päiväkirjasta on jäänyt väliin kokonaan jutut Delhistä ja Agrasta. Kirjoitin jotain, mutta onnistuin kadottamaan sen jonnekin bitti-avaruuteen. Toisaalta se ei ollut mitenkään mielenkiintoista. Delhi on Delhi, aina samanlainen. Silmiä kirvelee savusumu vai mikä lie saastesumu. Välillä minulla on tunne siellä, että olen jossain maailmanlopun maisemissa. Se on niin uskomattoman nuhjuista. Toisaalta silmä tottuu siihenkin. Agraan oli rankka ajomatka pienellä autolla. Sain jo siinä selän huonoksi. Taj Mahal oli tosi kaunis ja upea, mutta ei oikein jaksanut kiinnostaa. Lämpöä oli yli 35 astetta celsiusta. Lamaannuin täysin, enkä jaksanut mitään. Etsin vain jostain varjoa ja istuskelin siellä. Kävelin pikkuisen siinä ala-tasanteella, mutta en jaksanut kiivetä minnekään. Didikään ei sitten viitsinyt. Noin kuuma ei sovi minulle. Kyllä Suomessa on ihanaa!
Taj Mahal on siis nähty. Ei tarvitse mennä enää, enkä mene. Hauskinta Agrassa oli, kun ajelimme niillä pienillä kulkuneuvoilla, joita sanotaan otoiksi. En tiedä miten se kirjoitetaan, mutta suurin piirtein "otoo" se lausutaan. Se on todella kätevä kulkuväline ja toimii kaasulla. Hurahutimme muutamat kujat ja kadut sellaisella. Kivaa!
Se ei sitten ollutkaan niin kivaa, kun opas vei meidät pieneen tehtaaseen, jossa valmistettiin marmorista kaikenlaisia koriste-esineitä. Jouduimme taas samanlaiseen hankalaan tilanteeseen, kuin viime kerralla Delhissä. Rupeavat myymään ja myymään ja ovat melkein vihaisia, kun ei osteta. Didi sanoi melko jämäkästi, että emme osta mitään. Sitten hän kuitenkin meni katselemaan jotain pientä mandalaa. Heti kun madame jää yksin, madamea aletaan mielistellä. Tunsin jo tämän tempun. Miehen ääni muuttui lempeäksi ja hän kuiski minulle. Hän kehuskeli ja liehitteli minua kaikin tavoin. Voi että huvitti! Osasin jo tämän leikin. Lopulta kyllä ostinkin jotain pientä tytöille.
Nyt kello alkaa lähetä nukkumaanmenoaikaa. Uni on tarpeen täällä. Ja huomennahan on se lääkärinhoitokin auts!
Taj Mahalissa oli kuuma ja vesi maistui.
18.11.2007 - 16:03
Olen tällä reissulla tuntenut itseni täällä kovin iloiseksi ja onnelliseksi. Työnteko on kivaa ja sitä tekisi mielellään enemmänkin, jos keho vain antaisin myöten. On ollut pakko vähän luistaa ja lepäillä. Tänään, sunnuntaina, menin aamiaisen jälkeen takaisin nukkumaan ja otin oikein kunnon tirsat. Muut menivät Sarovariin Satsangiin. En mennyt mukaan, koska en pysty istumaan lattialla. Ja jos sitten jotenkin saisin itseni tällättyä maahan, niin tarvitsisin 4 miestä nostamaan itseni ylös.
Eilinen ayurveda-reissu jotenkin meni myttyyn. (Huomasin eilen, että se kirjoitetaan AYURVEDA. Ainakin täällä.) Kerroin aamulla muutamalle henkilölle tapaamastani naisesta ja käynnistä ayurveda-klinikalla. Yksi sanoi toista ja toinen toista minulle ja minua kehotetttiin olemaan varovainen. Sain erilaista tietoa myös hinnoista. Olin aivan ymmälläni ja sekaisin, että mitä pitäisi tehdä. Sitten törmäsin Prem'iin, joka on vanha tuttu. Hän on homeopaattilääkäri täällä. Kerroin hänelle meneväni ayurveda-hoitoon. Hän hymähti ja sanoi: "Ole varovainen." Vedin hänet hihasta takaisin ja rupesin kyselemään lisää. Jotenkin sain sen kuvan, että tässä taisteli nyt homeopatia ja ayurveda keskenään. Lopulta hän sanoi: "Tule minun vastaaanotolleni klo 16. Kerro minulle koko tarinasi. Minä hoidan sinut." Lupasin mennä.
Tajusin vasta myöhemmin, että minulla oli aika klo 16.00 ayurvedaan ja homeopatiaan. Sitten tuli Joe. Hän kertoi menevänsä ayurvedaan kello neljän aikaan ja voi tulla auttamaan minua kieliongelmissa. Joe osaa täkäläistä kieltä. Pyysin häntä sanomaan heille, että myöhästyn hiukan. Päätin kuitenkin käydä ensin Prem'illä homeopatiassa. Joe väitti, että Prem'in vastaanotolla ei mene pitkään, ehkä viisi minuuttia. Loppujen lopuksi olin siellä ainakin 45 minuuttia tai melkein tunnin.
Prem löysi heti ratkaisun ongelmiini: olen diabetes-kandidaatti ja maksa ja sappirakko ovat rasituksella. Hän pisti minuun kaksi piikillistä jotain litkua suoraan maksaan. Vähän hirvitti. Onneksi Didi oli mukana. Sitten hän määräsi tippoja 3 kertaa päivässä. Tipat maistuvat hirveältä. Yäk! Namut ja limut täytyy nyt unohtaa ja kotona yölliset jäätelöannokset. Viimeaikoina suurin paheeni on ollut Paussi-välipalapatukat. Nami-nami - niin hyvää. Ja nekin täytyy kai unohtaa. Onneksi jätin suklaansyönnin jo tämän vuoden alussa. Siitä on siis päästy jo eroon.
Että diabeteksen alkua! Voi voi! Siitä johtuu siis jatkuva väsymys ja jano ja voimattomuus. Nyt täällä kuumassa ilmanalassa jalat turpoavat ja kaikki paikat ovat kovin jäykkänä. Ihan kuin olisi nestettä joka paikassa. Polvi ei tahdo taipua. Prem sanoi, että ne hänen määräämänsä tipat auttavat tähän nesteongelmaan. Luin vähän tippapullon tuoteselostetta ja sen mukaan aine sisältää eniten koivunlehtiuutetta. Sitähän meillä on koto-Suomessa saatavilla. Olenkin aina keväisin popsinut nuoria koivunlehtiä ja puhdistanut itseäni. Se pissattaa ja puhdistaa. Koivunlehti on varmaan tervan ja saunan jälkeen paras suomalainen lääke, ennen sitä hautaa.
Niin, se ayurveda jäi sitten kokematta. Nyt vähän nolottaa. Itse asiassa menin sinne Premin jälkeen. Istuskelin odottamassa vuoroa Joen kanssa. Hän kertoi kaikenlaisista toimenpiteistä ja kuinka hoitojen jälkeen muuttuu 10 vuotta nuoremmaksi. Se on kuin auton huolto, vaihdetaan öljyt ja sitten taas kulkee pitkään upeasti. Hoitoihin kuului jotain mömmöjä, joita piti syödä ja sitten oksentaa. Sillälailla puhdistetaan keho.Jonkin aikaa kuunneltuani nousin pystyyn ja sanoin, että bye bye. Take yourself those treatments. Minä en tullut tänne oksentelemaan. Poistuin paikalta. Olihan se vähän nolo temppu.
Tänään olen maalannut taas muureja ja yhden vesialtaan. Alan olla jo aika likainen. Suihkussa en ole käynyt viikkoon. Joka päivä yritän peseytyä kylmän veden ja pesulapun avulla. Päivällä on niin kuuma, että paita on ihan märkä ja hikiseen ihoon tarttuu hiekkaa ja pölyä. Päänahka tuntuu aika kutisevalta. Huomenna täytyy kysyä joltain vierastalossa asuvalta, että pääsisikö käyttämään suihkua. Pyykkiäkin täytyisi pestä taas. Taas täytyy kytätä, koska pesukone olisi vapaa.
Tänään tuli lisää länsimaalaisia tänne. En ole vielä ehtinyt tervehtiä heitä, mutta maalaustyön ääreltä vilkutin jollekin. Taitavat olla kaikki tuttuja. Iltaruokailuun mennessäni olikin siellä yllätys. Biji oli saapunut puhumaan meille. Kaikilla oli ruokailu vielä kesken. Hän puhui aika pitkään. Kaikkea en ymmärtänyt, mitä Parminder käänsi englanniksi, mutta osan kyllä. Didi jäi kuuntelemaan Kristinan saksannosta.
Huomenna maalausurakka jatkuu. Täällä joudutaan maalaamaan jatkuvasti seiniä, muureja ja kaikkea. Ilmasta tulee mustaa saastetta tai mitä lie hometta muureihin ja seiniin. Maali halkeilee ja vaihtaa väriään. Sitten taas maalataan valkoista päälle. En ole vielä oppinut tähän intialaiseen tyyliin, että nopeasti vaan, laadulla ei ole niin väliä, kunhan se näyttää hetken hyvältä. Olen rakennusmestarin tytär ja tottunut siihen, että jos tehdään jotain, niin tehdään kunnolla. Täällä kaikki kestää niin vähän aikaa, että ei ole järkeä tuhrata aikaa siihen "kunnolla tekemiseen".
Siinä maalatessani olen sivusilmällä tiiraillut lintuja. Täällä on paljon lintuja. Hirveästi variksia raakkumassa. Eilen näin KingFisherin eli kuningaskalastajan. Se istuskeli pitkään tolpan päässä ja yritin ottaa siitä valokuvaa. En tiedä onnistuiko. Tämä ei ole oikeastaan lintubongausretki. Vähän salaa vahtaan noita lintuja. Luojan luomia nekin.
Täällä on jonkin verran myös noita villejä kulkukoiria, joita Delhissä on valtavasti. Ne näyttävät kaikki samanlaisilta, sellaisilta alkukoiran näköisiltä. Itse asiassa ne ovat aika paljon meidän Mustikka-koirulin näköisiä, mutta vähän isompia. Eilen illalla, kun olin menossa kotiin, vanhainkotiin, huomasin yhden kulkukoiran. Se pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua. Minäkin pysähdyin tuijottamaan. Sitten jatkoin matkaani ja aina, kun käännyin katsomaan sitä, se tuijotti minua. Vielä ennenkuin ryhdyin kapuamaan portaita ylos vilkaisin sitä ja se katsoi minua. Tuijotimme toisiamme tovin ja sitten menin ylös portaita. Koira häipyi jonnekin pimeyteen. Kukahan se oli? Tunnetaankohan me toisemme ennestään? Olipa hupaisa kokemus.
Nyt täytyy taas päästää muut koneelle. Teen iltakävelyn ja menen nukkumaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta ei ehdi kaikkea. Toivottavasti teillä on siellä Suomessa kaikki hyvin. Minkäänlaisia uutisia en ole kuullut koko aikana.
Alkaa valmistua - rupeaa valmistumaan
Eilinen ayurveda-reissu jotenkin meni myttyyn. (Huomasin eilen, että se kirjoitetaan AYURVEDA. Ainakin täällä.) Kerroin aamulla muutamalle henkilölle tapaamastani naisesta ja käynnistä ayurveda-klinikalla. Yksi sanoi toista ja toinen toista minulle ja minua kehotetttiin olemaan varovainen. Sain erilaista tietoa myös hinnoista. Olin aivan ymmälläni ja sekaisin, että mitä pitäisi tehdä. Sitten törmäsin Prem'iin, joka on vanha tuttu. Hän on homeopaattilääkäri täällä. Kerroin hänelle meneväni ayurveda-hoitoon. Hän hymähti ja sanoi: "Ole varovainen." Vedin hänet hihasta takaisin ja rupesin kyselemään lisää. Jotenkin sain sen kuvan, että tässä taisteli nyt homeopatia ja ayurveda keskenään. Lopulta hän sanoi: "Tule minun vastaaanotolleni klo 16. Kerro minulle koko tarinasi. Minä hoidan sinut." Lupasin mennä.
Tajusin vasta myöhemmin, että minulla oli aika klo 16.00 ayurvedaan ja homeopatiaan. Sitten tuli Joe. Hän kertoi menevänsä ayurvedaan kello neljän aikaan ja voi tulla auttamaan minua kieliongelmissa. Joe osaa täkäläistä kieltä. Pyysin häntä sanomaan heille, että myöhästyn hiukan. Päätin kuitenkin käydä ensin Prem'illä homeopatiassa. Joe väitti, että Prem'in vastaanotolla ei mene pitkään, ehkä viisi minuuttia. Loppujen lopuksi olin siellä ainakin 45 minuuttia tai melkein tunnin.
Prem löysi heti ratkaisun ongelmiini: olen diabetes-kandidaatti ja maksa ja sappirakko ovat rasituksella. Hän pisti minuun kaksi piikillistä jotain litkua suoraan maksaan. Vähän hirvitti. Onneksi Didi oli mukana. Sitten hän määräsi tippoja 3 kertaa päivässä. Tipat maistuvat hirveältä. Yäk! Namut ja limut täytyy nyt unohtaa ja kotona yölliset jäätelöannokset. Viimeaikoina suurin paheeni on ollut Paussi-välipalapatukat. Nami-nami - niin hyvää. Ja nekin täytyy kai unohtaa. Onneksi jätin suklaansyönnin jo tämän vuoden alussa. Siitä on siis päästy jo eroon.
Että diabeteksen alkua! Voi voi! Siitä johtuu siis jatkuva väsymys ja jano ja voimattomuus. Nyt täällä kuumassa ilmanalassa jalat turpoavat ja kaikki paikat ovat kovin jäykkänä. Ihan kuin olisi nestettä joka paikassa. Polvi ei tahdo taipua. Prem sanoi, että ne hänen määräämänsä tipat auttavat tähän nesteongelmaan. Luin vähän tippapullon tuoteselostetta ja sen mukaan aine sisältää eniten koivunlehtiuutetta. Sitähän meillä on koto-Suomessa saatavilla. Olenkin aina keväisin popsinut nuoria koivunlehtiä ja puhdistanut itseäni. Se pissattaa ja puhdistaa. Koivunlehti on varmaan tervan ja saunan jälkeen paras suomalainen lääke, ennen sitä hautaa.
Niin, se ayurveda jäi sitten kokematta. Nyt vähän nolottaa. Itse asiassa menin sinne Premin jälkeen. Istuskelin odottamassa vuoroa Joen kanssa. Hän kertoi kaikenlaisista toimenpiteistä ja kuinka hoitojen jälkeen muuttuu 10 vuotta nuoremmaksi. Se on kuin auton huolto, vaihdetaan öljyt ja sitten taas kulkee pitkään upeasti. Hoitoihin kuului jotain mömmöjä, joita piti syödä ja sitten oksentaa. Sillälailla puhdistetaan keho.Jonkin aikaa kuunneltuani nousin pystyyn ja sanoin, että bye bye. Take yourself those treatments. Minä en tullut tänne oksentelemaan. Poistuin paikalta. Olihan se vähän nolo temppu.
Tänään olen maalannut taas muureja ja yhden vesialtaan. Alan olla jo aika likainen. Suihkussa en ole käynyt viikkoon. Joka päivä yritän peseytyä kylmän veden ja pesulapun avulla. Päivällä on niin kuuma, että paita on ihan märkä ja hikiseen ihoon tarttuu hiekkaa ja pölyä. Päänahka tuntuu aika kutisevalta. Huomenna täytyy kysyä joltain vierastalossa asuvalta, että pääsisikö käyttämään suihkua. Pyykkiäkin täytyisi pestä taas. Taas täytyy kytätä, koska pesukone olisi vapaa.
Tänään tuli lisää länsimaalaisia tänne. En ole vielä ehtinyt tervehtiä heitä, mutta maalaustyön ääreltä vilkutin jollekin. Taitavat olla kaikki tuttuja. Iltaruokailuun mennessäni olikin siellä yllätys. Biji oli saapunut puhumaan meille. Kaikilla oli ruokailu vielä kesken. Hän puhui aika pitkään. Kaikkea en ymmärtänyt, mitä Parminder käänsi englanniksi, mutta osan kyllä. Didi jäi kuuntelemaan Kristinan saksannosta.
Huomenna maalausurakka jatkuu. Täällä joudutaan maalaamaan jatkuvasti seiniä, muureja ja kaikkea. Ilmasta tulee mustaa saastetta tai mitä lie hometta muureihin ja seiniin. Maali halkeilee ja vaihtaa väriään. Sitten taas maalataan valkoista päälle. En ole vielä oppinut tähän intialaiseen tyyliin, että nopeasti vaan, laadulla ei ole niin väliä, kunhan se näyttää hetken hyvältä. Olen rakennusmestarin tytär ja tottunut siihen, että jos tehdään jotain, niin tehdään kunnolla. Täällä kaikki kestää niin vähän aikaa, että ei ole järkeä tuhrata aikaa siihen "kunnolla tekemiseen".
Siinä maalatessani olen sivusilmällä tiiraillut lintuja. Täällä on paljon lintuja. Hirveästi variksia raakkumassa. Eilen näin KingFisherin eli kuningaskalastajan. Se istuskeli pitkään tolpan päässä ja yritin ottaa siitä valokuvaa. En tiedä onnistuiko. Tämä ei ole oikeastaan lintubongausretki. Vähän salaa vahtaan noita lintuja. Luojan luomia nekin.
Täällä on jonkin verran myös noita villejä kulkukoiria, joita Delhissä on valtavasti. Ne näyttävät kaikki samanlaisilta, sellaisilta alkukoiran näköisiltä. Itse asiassa ne ovat aika paljon meidän Mustikka-koirulin näköisiä, mutta vähän isompia. Eilen illalla, kun olin menossa kotiin, vanhainkotiin, huomasin yhden kulkukoiran. Se pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua. Minäkin pysähdyin tuijottamaan. Sitten jatkoin matkaani ja aina, kun käännyin katsomaan sitä, se tuijotti minua. Vielä ennenkuin ryhdyin kapuamaan portaita ylos vilkaisin sitä ja se katsoi minua. Tuijotimme toisiamme tovin ja sitten menin ylös portaita. Koira häipyi jonnekin pimeyteen. Kukahan se oli? Tunnetaankohan me toisemme ennestään? Olipa hupaisa kokemus.
Nyt täytyy taas päästää muut koneelle. Teen iltakävelyn ja menen nukkumaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta ei ehdi kaikkea. Toivottavasti teillä on siellä Suomessa kaikki hyvin. Minkäänlaisia uutisia en ole kuullut koko aikana.
24.11.2007 - 17:34
Kyllä on ollut kiirettä viime päivinä. En ole päässyt tietokoneellekaan, kun konehuone on ollut remontissa. Olin täällä itsekin remontoimassa, maalasin ikkunan pieliä. Teki kovasti mieli käväistä kurkistamassa sähköposteja, mutta en millään kehdannut, kun täällä ravasi koko ajan porukkaa.
Minusta on tullut siis maalari. Tällä reissulla en ole yhtään siivonnut tai pessyt ikkunoita. Olen pelkästään maalannut. Ensin maalasin muuria ja siinä olevia pieniä pylväitä muutaman päivän. Muuri oli valtavan viikunapuun alla. Puussa on parhaillaan paljon, paljon viikunoita. Varikset ja jotkut muut linnut käyvät niitä syömässä ja pudottelevat puoliksi syötyjä viikunoita maahan. Sain sellaisia liiskaantuneita viikunapommeja päähäni maalatessani. Onneksi oli hattu päässä. Joka päivä intialaiset naiset kävivät lakaisemassa puun alta viikunoita pois. He olivat näppärästi kyykyssä ja lakaisivat täkäläisellä pitkällä harjalla, joka on tehty jostain... hm...mistä lie puun oksista. Tehokas luuta. Itse istuskelin aidan toisella puolella maalaamassa pikkuisia pylväitä ja kurkistelimme toisiamme. Tervehdimme hymyillen.
Täällä tervehditään kovin kohteliaasti. Koululaiset sanovat aina reippaasti "good afternoon, madam" kohdatessamme tiellä. Joskus on tervehdittävä kokonaista koululuokkaa, kun he kulkevat parijonossa kouluun tai koulusta asuntolaan. Koululaisilla on koulupuvut ja ne muistuttavat aivan brittiläisiä koulupukuja. Paljon näkee brittiläistä vaikutusta, niinkuin nämä hyvät tavatkin. Pienet koulutytöt ovat aina huutelemassa asuntolan pihan aidan raosta hyviä huomenia ja päiviä. Kun vastaan heille, he kysyvät: "How are you?". Vastaan tietysti, että "Fine, and you?". Näin sitä osataan jo smart-talkin alkeet. Didiä nämä pikkutytöt piirittävät joka päivä. He rientävät kättelemään Didiä. Monta kertaa päivässä. Yhtenä päivänä Didi oli maalaamassa ja tytöt huutelivat, että "you are so handsome" . Viekkaita tyttöjä.
Nyt tuli eräs saksalainen mies seisoskelemaan viereeni ja odottelemaan vuoroaan tietokoneelle. Pitää kertoa nopeasti.
* Vanhainkodin katolla oli vesivahinko. Onneksi meidän huoneeseen ei tullut vettä.
* Oli käärmepäivä. Kuulin monia käärmejuttuja.
* Tämä pitää vielä kertoa: Vein pyykkiä pesulaan. Pesula on Satsang Hallin takana oleva alue. Siellä yhdellä miehellä on pihalla iso pesukone. Hän pesee pyykit ja seuraavana päivänä voi hakea vaatteet silitettyinä. Menin tänään hakemaan meidän pyykkejä, mutta ne eivät olleetkeen vielä ihan valmiita. Hän kysyi, että ovatko ne nämä ja osoitti maassa olevaa myttyä. Siinähän ne olivat meidän pyykit. Ne oli pesty, mutta eivät ehkä olleet vielä ihan kuivat. Silityskin vielä puuttui. Huvitti nähdä puhtaat pyykit siinä maassa ruohikolla, mutta siten täällä kuivataan pyykkejä. Satsang Hallin pihallakin näytti olevan joitakin pyykkejä levällään kuivumassa. En ehtinyt hakea meidän vaatteita sitten enää. Hauska nähdä miltä näyttävät.
Nyt pitää mennä. Mies jo kyselee.... MOI!
P.S. Homeopatiahoidot jatkuvat. Piikkejä saan joka toinen päivä ja aina mahaan. Lisäksi syön kolme kertaa päivässä tippoja ja pienen pieniä pillereitä. Olo on kohentunut, mutta täytyy sanoa, että kyllä unikin maistuu. Heti kun pääsee laittamaan päänsä tyynylle (jossa on tyynyliinana vanha resuinen T-paita) niin uni tulee heti.
Eilen löysimme vielä yhden meidän peltilaatikon varastosta. Sen päällä oli minun nimeni. Olinkin ihmetellyt, että mihin on joutunut muutama tavara ja vaate. Peltilaatikossa oli riippulukko. Muistan, kuinka viimeksi täältä lähtiessämme annoimme avaimen Hannekselle talteen. Meillä oli ollut edellisellä kerralla laatikossa sellainen lukko, jossa oli numerojärjestelmä. Didi ei muistanut silloin numeroita, joilla saa lukon auki. Niinpä hän sahasi rautasahalla sen irti. Silloin laitoimme laatikkoon uuden lukon, johon kuului avain. Ei tarvinnut enää muistella numeroita.... Jees! Nyt ei sitten ollut avainta ja Hannes ei muistanut asiaa ollenkaan. Tänä aamuna heräsin siihen, kun Didi sahasi rautasahalla lukkoa irti. Nyt me varmasti laitamme taas numerojärjestelmälukon. Olisiko ehdotuksia numeroiksi?
Taas täytyy mennä. Arnd tuli jonottamaan koneelle. BYE!
Minusta on tullut siis maalari. Tällä reissulla en ole yhtään siivonnut tai pessyt ikkunoita. Olen pelkästään maalannut. Ensin maalasin muuria ja siinä olevia pieniä pylväitä muutaman päivän. Muuri oli valtavan viikunapuun alla. Puussa on parhaillaan paljon, paljon viikunoita. Varikset ja jotkut muut linnut käyvät niitä syömässä ja pudottelevat puoliksi syötyjä viikunoita maahan. Sain sellaisia liiskaantuneita viikunapommeja päähäni maalatessani. Onneksi oli hattu päässä. Joka päivä intialaiset naiset kävivät lakaisemassa puun alta viikunoita pois. He olivat näppärästi kyykyssä ja lakaisivat täkäläisellä pitkällä harjalla, joka on tehty jostain... hm...mistä lie puun oksista. Tehokas luuta. Itse istuskelin aidan toisella puolella maalaamassa pikkuisia pylväitä ja kurkistelimme toisiamme. Tervehdimme hymyillen.
Täällä tervehditään kovin kohteliaasti. Koululaiset sanovat aina reippaasti "good afternoon, madam" kohdatessamme tiellä. Joskus on tervehdittävä kokonaista koululuokkaa, kun he kulkevat parijonossa kouluun tai koulusta asuntolaan. Koululaisilla on koulupuvut ja ne muistuttavat aivan brittiläisiä koulupukuja. Paljon näkee brittiläistä vaikutusta, niinkuin nämä hyvät tavatkin. Pienet koulutytöt ovat aina huutelemassa asuntolan pihan aidan raosta hyviä huomenia ja päiviä. Kun vastaan heille, he kysyvät: "How are you?". Vastaan tietysti, että "Fine, and you?". Näin sitä osataan jo smart-talkin alkeet. Didiä nämä pikkutytöt piirittävät joka päivä. He rientävät kättelemään Didiä. Monta kertaa päivässä. Yhtenä päivänä Didi oli maalaamassa ja tytöt huutelivat, että "you are so handsome" . Viekkaita tyttöjä.
Nyt tuli eräs saksalainen mies seisoskelemaan viereeni ja odottelemaan vuoroaan tietokoneelle. Pitää kertoa nopeasti.
* Vanhainkodin katolla oli vesivahinko. Onneksi meidän huoneeseen ei tullut vettä.
* Oli käärmepäivä. Kuulin monia käärmejuttuja.
* Tämä pitää vielä kertoa: Vein pyykkiä pesulaan. Pesula on Satsang Hallin takana oleva alue. Siellä yhdellä miehellä on pihalla iso pesukone. Hän pesee pyykit ja seuraavana päivänä voi hakea vaatteet silitettyinä. Menin tänään hakemaan meidän pyykkejä, mutta ne eivät olleetkeen vielä ihan valmiita. Hän kysyi, että ovatko ne nämä ja osoitti maassa olevaa myttyä. Siinähän ne olivat meidän pyykit. Ne oli pesty, mutta eivät ehkä olleet vielä ihan kuivat. Silityskin vielä puuttui. Huvitti nähdä puhtaat pyykit siinä maassa ruohikolla, mutta siten täällä kuivataan pyykkejä. Satsang Hallin pihallakin näytti olevan joitakin pyykkejä levällään kuivumassa. En ehtinyt hakea meidän vaatteita sitten enää. Hauska nähdä miltä näyttävät.
Nyt pitää mennä. Mies jo kyselee.... MOI!
P.S. Homeopatiahoidot jatkuvat. Piikkejä saan joka toinen päivä ja aina mahaan. Lisäksi syön kolme kertaa päivässä tippoja ja pienen pieniä pillereitä. Olo on kohentunut, mutta täytyy sanoa, että kyllä unikin maistuu. Heti kun pääsee laittamaan päänsä tyynylle (jossa on tyynyliinana vanha resuinen T-paita) niin uni tulee heti.
Eilen löysimme vielä yhden meidän peltilaatikon varastosta. Sen päällä oli minun nimeni. Olinkin ihmetellyt, että mihin on joutunut muutama tavara ja vaate. Peltilaatikossa oli riippulukko. Muistan, kuinka viimeksi täältä lähtiessämme annoimme avaimen Hannekselle talteen. Meillä oli ollut edellisellä kerralla laatikossa sellainen lukko, jossa oli numerojärjestelmä. Didi ei muistanut silloin numeroita, joilla saa lukon auki. Niinpä hän sahasi rautasahalla sen irti. Silloin laitoimme laatikkoon uuden lukon, johon kuului avain. Ei tarvinnut enää muistella numeroita.... Jees! Nyt ei sitten ollut avainta ja Hannes ei muistanut asiaa ollenkaan. Tänä aamuna heräsin siihen, kun Didi sahasi rautasahalla lukkoa irti. Nyt me varmasti laitamme taas numerojärjestelmälukon. Olisiko ehdotuksia numeroiksi?
Taas täytyy mennä. Arnd tuli jonottamaan koneelle. BYE!
26.11.2007 - 16:32
No nytpa jouduinkin sellaiselle koneelle, jossa ei ole aata ja oota pisteilla. Parasta kirjoittaa vain ihan vahan. On niin hankalaa lukeakin tallaista.
Eilen tuli taas iso lasti lansimaalaisia lisaa. Alkaa olla aikamoinen porukka koolla. Minulle ihan uusiakin kasvoja joukossa. Ruokailu on siirretty vanhainkodille. Syomme siella pitkin kaytavia. Lounaalla on mukava istua auringossa ja nauttia pieni lepohetki. Laitan yleensa kupposen pikakahviakin itselleni.
Sita tassa olen monta paivaa ihmetellyt, etta ei yhtaan ole tullut mieli polttaa tupakkaa. Taalla ei saakaan polttaa, mutta ei tee mielikaan. Olen siis ollut nyt kaksi viikkoa savuttomana. Joskus ruoan jalkeen saattaa kayda mielessa, etta nyt olisi tupakkitauko, mutta se menee nopeasti ohi.
Premilla kavin taas tanaan ja sain yhden piikin mahaan. Valittelin hanelle, etta lonkkani on silti kipea ja iltapaivisin kipu menee reitta pitkin alas varpaisiin asti. Han selitti, etta: "sina olet Suomesta ja siella juodaan paljon viinaa ja ollaan masentuneita. Olet saanut esivanhemmiltasi perintona tuon maksavaivan. Tiedathan tarinan omenasta? Vaikka omena putoaa maahan, siina on silti samat ainekset kuin puussa, josta se putosi....". Tallaista juttua tuli pitkaan. En ihan kaikkea ymmartanytkaan. Silti jai vahan vaivaamaan, etta kun tuo lonkka vaivaa...
Eilen sattui hassu juttu. Olin tulossa aamiasiselta vierastalosta. Kavelin vanhainkodille. Yhtakkia paahani istahti varis. Saikahdin ja huitaisin sen kadellani pois. Niin se lensikin pois. Aika omituinen juttu. Kerroin siita Premille. Han ihmetteli myos ja sanoi, etta mitahan tuokin tarkoittaa? Itse sanoin hanelle, etta taitaa olla paras pesta hiukset, kun variksetkin tulevat nokkimaan matoja ja otokoita paastani. (Sita en muuten kehtaa kertoa, kuinka kauan aikaa siita on, kun pesin viimeksi tukkani. Se on niin hankalaa amparin ja pienen kannun kanssa.)
Tanaan viimeistelin maalauksiani viikunapuun luona. Se on myos takaportin luona. Takaportista paasee farmille ja portilla on aina vartija. Noin viiden aikaan ihmiset kayvat aina hakemassa kannuineen maitoa farmilta.
Tanaan takaportin vartijana oli hauska mies. Han rupesi ensin huutelemaan minulle kaikenlaista ja nosteli chai-mukiaan ihan niinkuin skoolatakseen. Maalailin istualleen isoja ruukkuja ja vartija tuli katselemaan. Toinen, vanhempi vartija tuli sanomaan minulle jotain, mutten ymmartanyt mita han tarkoitti. Eras nainen kurkisti aidan raosta ja kyselin hanelta, etta mita mies tarkoitti. Nainen vain nauroi hakeltyneena. Se ei selvinnyt minulle mita vanha vartijamies yritti sanoa. Olikohan se jotain tuhmaa?
Nuorempi vartijamies halusi valttamatta katsella minun maalaamistani. Sitten han otti yhtakkia pensselin minulta ja ryhtyi maalaamaan. Han halusi nayttaa, etta hankin osaa. Onneksi Didi tuli paikalle. Me aloimme maalata portin luona olevaa muuria. Vartija otti minulta maalipurkin ja sudin ja halusi valttamatta auttaa. Me maalasimme Didin kanssa teloilla ja han korjaili joitain paikkoja. Sitten han ryhtyi maalaamaan omaa vahtikoppiaan ja maalasi sen loppujen lopuksi sisaltakin. Vahan huvitti. Maalasin lopulta vartijoiden taukopaikan hanen kanssaan, vaikka se ei kuulunut mitenkaan ohjelmaani. Oli niin hauska nahda vartija iloisena. Hanen tyopaikkansa naytti nyt ihan uudelta.
Jatkoin taas isojen ruukkujen maalaamista ja han kieppui siina ymparillani kaiken aikaa. Tuli ihan mieleen, etta onko tuossa nyt jotain yritysta....? Sitten han toi pienen, pienen radion ja halusi valttamatta soittaa minulle intialaista musiikkia. No olihan se mukava maalata musiikin tahdissa.
Meilla on kovin kiireista aikaa. Paikat taytyy saada kuntoon ja pian. Ensimmaiset vieraat tulevat jo 29.11. Vierastalo on oltava silloin valmiina ja siella olenkin maalaillut ahkerasti. Tekisin enemmankin toita, viela illalla, mutta selka ei tahdo kestaa. Prem antoi jotain pillereita taas, joita pitaa otta puolen tunnin valein. Otin niita varmaan viisi kertaa paivalla, mutta sitten unohdin. Niiden pillereiden pitaisi auttaa tuohon selkaan ja lonkkaan. Viela en ole huomannut mitaan vaikutusta.
Niin, mitka vieraat? Mita varten jynssaamme? No tietysti World Conferencea varten. Taalla alkaa suuri maailman konferenssi 8.12.2007, jossa on koolla kaikkien uskontokuntien edustajia. Eri uskonnot kohtaavat sovussa keskenaan. Mika mahtava juttu! Ei sotia uskonnon takia! Kaikilla on Jumala, ihminen on keksinyt uskonnot. Jumalan nimissa ei voi sotia.
Nain hienon asian puolesta taalla aherretaan. Siina samassa paketissa taalla on myos iso koulu, kirjasto, sairaala. Yliopistoakin tanne ollaan puuhaamassa. Sita paitsi on mukava, etta saa todella nahda, mihin kaikki raha menee. Koyhille annetaan ruokaa joka paiva Langar'issa. Ensi viikonloppuna on taas usean parin haat, jolloin koyhat parit saavat lahjoituksena kodin tarvikkeita. Pyoratuoleja on lahjoitettu vammaisille yms. Rahaahan tanne ei ruinata meilta. Rahaa tulee kirpputori-toiminnasta yms. vapaaehtoistyosta.
Siina oli pieni tietoplajays. Nyt on taas jono takanani koneelle. Ihmiset haluavat kayttaa skypea ja lukea sahkopostinsa.
Voi olla, etten paase kovin usein tietokoneelle. Kun vieraat saapuvat, on tama tietokonehuone heita varten. En tieda miten meille tyomuurahaisille asia jarjestetaan. Pian tulee taas uusi iso lasti vakea. Meita on sitten ainakin 150 henkea. Tulee olemaan jonoa tietokoneelle, jos on vain yksi. Kahdenkin kanssa on hankalaa.
Voi hyvin Suomi! Mummin kullanmuruille, Vernalle, Otsolle ja Selmalle, erikoisterveiset ja isot halit. Mummilla on ikava teita. Jouluna nahdaan.
Terveisin Mummi
P.S. Eilen nain kolibreja.
29.11.2007 - 17:05
Hauska nähdä kaiken muuttuvan päivä päivältä juhlavammaksi ja juhlavammaksi. Tänään laitettiin jo teiden ja käytävien ylle sellaiset koristenauhat, joita täällä aina käytetään juhlien aikana. Ne ovat: naruun sidotaan kullan- ja hopeanvärisiä ja punaisia, vihreitä ja sinisiä kiiltaviä nauhoja roikkumaan. Ne suhisevat kuin Suomessa järven rannan ruovikko ja kiiltelevät kauniisti illalla. Antavat juhlahumun tuntua.
Eilen kuoli vanha mies vanhainkodin alakerrassa. Kun menin pesemään käsiäni huoneeseeni, portaiden alapäässä istuva vanhus kertoi minulle. En aluksi meinannut saada selvää hänen puheestaan (Intian englantia), mutta sitten ymmärsin ja tajusin yhtäkkiä, että ympärillä tapahtui jotakin. Kuolleen miehen huoneen ovi oli auki ja siellä ravasi väkeä. Oven viereen ulkopuolelle oli asetettu iso matto, jolla istuskeli naisia. Tämä pois lähtenyt mies oli siis sama, jonka näin ensimmäisenä päivänä vanhainkotiin tullessa. Hän ei ollut varsinaisesti vielä vanhus. Hän teki jonkinlaisia töitä vielä täällä, mutta asui vanhainkodissa. Hän oli hyvin, hyvin pitkä ja laiha mies. Sikh, koska hän käytti turbaania. Näin hänet joka päivä, eikä hän näyttänyt yhtään sairaalta. Aina hän puuhasteli jotain. Eräänä päivänä hän oli kyykyssä huoneensa ovensuussa ja öljysi vanhoja lukkoja. Viimeisenä iltana näin hänen istuskelevan ovensa vieressä miettiliään näköisenä ja hätistelevän kärpäsiä kasvoiltaan. Iltapäivällä hänet vietiin traktorin peräkärryllä pois valkoisella liinalla peitettynä. Täällähän poltetaan vainaja heti samana päivänä. En tiedä missä se tapahtui. Näin kävi pitkälle, laihalle miehelle, jonka nimi lukee vielä hänen ovensa yläpuolella.
Livahdin taas tänne tietokoneelle ihan salaa. Minun pitäisi olla nyt alakerrassa siivoamassa Didin jälkiä, kun hän maalaa. Menen kohta, kunhan ensin vähän rupattelen. Täällä on myös slovenialainen Matjias, jonka kanssa meillä on monesti ollut mukavia juttuhetkiä. Nyt tuli Dorothea ja haluaa päästä koneelle heti.
Hei sitten taas. Alkaa olla vähän ikävä kotiin.
Kaikki ovat panneet parastaan viime päivinä. Yötämyöten on tehty töitä. Minulle tuli stoppi aamulla vähäksi aikaa. Aamulla, kun Didi herätti minut, pää tuntui niin paksulta ja painavalta, etta päätin jäädä sänkyyn vähäksi aikaa. Didi toi minulle aamiaisen sänkyyn. Samoin lounaan. Iltapaivalla han tuli itse nukkumaan pariksi tunniksi ja raahauduin itse syömään päivällistä. Olen siis nukkunut koko päivän. Nyt lähdin Didin kanssa iltakävelylle. Selkä on paremmassa kunnossa, mutta voisin silti nukahtaa heti ja nukkua aamuun asti.
Tänään oli Punjabin pääministeri vierailulla täällä. Sairaala saatiin esittelykuntoon viime hetkillä. Didi olikin yötämyöten siellä töissä. Sairaala on siis OK ja virallisesti hyväksytty pääministerin toimesta. Hyvä niin.
Emme enää pääse Vierastaloon tietokonehuoneeseen. Mutta löysimme tässä iltakävellyllä uuden internet-paikan. Täällä on kaksi konetta ja tulimme heti tsekkaamaan s-postimme. Pitihän sitä sitten tulla kertomaan, etta kaikki on kunnossa, vaikka olikin lepopäivä uupumuksen vuoksi.
Kaikki mummin kullanmurut, paljon pusuja teille! Mummi tulee kotiin parin viikon päästä. Mustikalle myös rapsutuksia ja haleja.
Istuin siella varmaan kaksi tuntia. Laulut ovat pitkia. Yleensakin kaikki kestaa hirvean kauan Intiassa.
Nyt taytyy antaa taas kone seuraavalle. Moi!
Terve taas. Kavin tassa valilla Premilla ottamassa piikin mahaan. Siina odotellessani Premia tuli Patma (se ayurveda-nainen) juttelemaan kanssani. Han katseli minua ihmeissaan, etta otanko tosiaan Premilta piikkeja. Miksen tule ayurvedaan? Han alkoi kehuskella omia hoitojaan ja sanoi niita luonnollisiksi. Vastasin, etta eikos homeopatiakin ole mluonnollista. Ei kuulemma ole hanen mielestaan. "Sugar-treatment" eli sokerihoitoa hanen mielestaan. Han pyysi minua tulemaan Premin hoitojen jalkeen heille hoitoon. Onneksi en ole taalla enaa kuin kaksi viikkoa.
Olli-veliseni, siella Espanjassa. Sain sahkopostisi ja ymmarran huolesi. Ole rauhallisella mielella. Tama on pyha paikka, en mina voi saada taalla mitaan hankaluuksia homeopatiahoidosta.
Taalla on nyt kovin kaunista. Joka puolella on niita koristenauhoja. Nyt on myos laitettu taalla tyypillisia kukkakoristeita kujien reunoille. Ne on tehty meille tutuista pienikukkaisista samettiruusuista. Noihin kukkanauhoihin tarvitaan miljoonia kukkia. Samettiruusuja kaytetaan myos juhlistamaan monia asioita. Ne rusennetaan kasissa pieniksi ja heitetaan ympariinsa. Muistan kuinka viisi vuotta sitten muurattiin Sarovarin "laivan" katolle symbolien peruskivi. Biji muurasi ja me kaikki, jotka olimme siella ylhaalla heitimme hanen paalleen samettikukkien teralehtia. Intialaiset naiset lauloivat. Se oli kovin juhlallista ja sain perin voimakkaan tunteen itselleni. Tunsin, etta tama on oikein! Unity of Man on OIKEIN!
Silloin sanottiin, etta viiden vuoden kuluttua symbolit paljastetaan. Nyt olemme siina vaiheessa. Symbolit ovat valmiit, mutta ne ovat viela peiton alla piilossa. 10.12.2007 me naemme ne kaikessa komeudessaan ja uskon, etta tulen taas tuntemaan jotain voimakasta. Uskonnot alkoot riidelko keskenaan.
Minulla on huono omatunto, kun en tee tarpeeksi toita. Muut uurastavat kovasti. Tosin talla hetkella on 14 eurooppalaista sairaana. Taitavat olla kaikki niita, jotka ovat olleet taalla pidempaan. Joka paiva on tullut lisaa lansimaalaisia ja meita taitaa olla jo yli 200. On paljon uusia kasvoja. Onneksi he voivat jatkaa toita uusin voimin. Kylla tasta urakasta selvitaan, vaikka vanhat kaatuu.
Eilen Didi jarjesti minulle ajan taksi paivaksi "hamaratohtorille". En millaan kerkea googlata taalla, joten olisikohan joku niin ystavallinen ja katsoisi, mita on dunkelfeld-terapia (saksaksi) tai darkfield-terapia (englanniksi)? Mieluummin luen tietysti englanniksi tai oikeastaan kaikkein mieluiten suomeksi.
Sellaiselle tohtorille menen siis kohta. Olen juonut juuri hirveasti vetta. Olen kuullut hanesta aikaisemminkin ja Joe on kehottanut minua menemaan sinne. Han taitaa asua Salzgurgissa, mutta ottaa vastaan myos Muenchenissa. En ymmarra, mita han voi nahda veripisarasta? Minuahan vaivaa lonkka ja selka! No, katsotaan.
Ihanaa, kun kirjoitit Immi Mustikasta. Han on sellainen "vanha neiti", etta saattaa joskus jattaa ruokailut valiin ja nyrpistella kaikille herkuille. Nukkuukin joskus kauneusunia pitkaan jos on valvonut. Vai etta siella biletetaan Heron kanssa! Wow-wow!
Tana aamuna oli harvinaisen vahan sumua. Yleensa aamut ovat kovin sumuisia, niin ettei eteensa tahdo nahda. Nyt on aika kirkas ilma. Lampotiloista en tieda mitaan, mutta sellainen suomalainen kesalampotila taalla on paivisin. Aurinko laskee noin kuuden aikaan illalla, ja laskee nopeasti. Sitten tulee viilea, mutta ei varsinaisesti kylma. Oisin olen joskus vahan palellut. Olenkin ottanut makuupussin kayttoon. Tuntuu lampimammalta. Sukatkin olen pitanyt jalassa. Huoneissa on jotenkin kosteaa ja koleaa oisin.
Aamiainen on aina kello kahdeksalta. Siihen kuuluu puuro, luonnon jogurtti, chapatti (=leipa) ja vesi tai chai. Omat lapseni olisivat hammastyksissaan ja ovatkin, kun kuulevat, etta aitinsa syo kiltisti joka aamu puuroa!
Nyt kasketaan taas pois koneelta. Koskaan en saa rauhassa kirjoittaa juttua loppuun.
Jatkuu joskus.....
Koulujenvalinen lentopalloturnaus alkoi tanaan. Isossa teltassa on musiikkiesityksia illalla.
Mina olen ollut aika kovassa flunssassa, mutta Didilla on flunssa ja mahatauti jo ohi. Han aloitti tyonteon taysilla eilen. Itse kavin siella hamaratohtorilla, joka olikin mukava tuttavuus. Tohtori Ursula otti minulta sormenpaasta pisaran verta ja laittoi sen mikroskooppiin. Sain itsekin kurkistella, mita siella nakyi. Siella oli mustaa ja valkoisia taplia. Siita han sitten kertoi, mika minua vaivaa. Kaikki tuki Premin diagnoosia: sappi ja maksa ja haima. Lisaksi loytyi candida, joka tuntuu olevan kovin yleista. Kiitos Riikka, kun etsit minulle tuon darkfield-sivun. Siellakin oli jotain candidasta, mutta en nyt millaan kerkea lukemaan sita.
Olemme olleet tohtori Ursulan kanssa nyt paljon tekemisissa. Han on laakinnyt minua ja Didia. Joka vaivaan loytyy hanen "taikalaukustaan" joku nappula tai linimentti. Didi sai pienia valkoisia mahatautiinsa ja mina sain jotain "baby-penisiliinia" tahan flunssaan. Lisaksi sain tippoja nenaan laitettevaksi candidaa vastaan ja jotain voidetta selkaan ja lonkkaan hierottavaksi. Eilen Didi hieroi sita selkaani ja nukuin hyvin ensimmaista kertaa taalla. Sanky on niin kova, etta minulla on ollut vaikeuksia nukkua. Selka ei ole tykannyt ihan noin kovasta alustasta.
Asken eras saksalainen, tai minkamaalainen lineekaan, neuvoi minulle kuinka vaihdetaan nappaimisto suomalaiseksi, mutta se katosi taas johonkin. Mutta himskatti! Tämä näppäimistö-asetushan on saksalainen ja heillähän on Ä ja Ö! Olen turhaan kirjoittanut ilman pisteitä. Täytyy vain muistaa ulkoa kirjainten paikat, koska näppäimissä lukee jotain aivan muuta ja lisäksi intialaiset kirjaimet. Voi että olen ollut tänään tomppeli!
Vaikka olen vielä vähän flunssassa, aloitin työnteon tänään. Maalasin pikkuisen siellä sun täällä, mutta mitään suurta projektia en aloittanut. Huomenna teen sitten vähän enemmän. Timokin tekin hommia tänään. Hän auttoi isäänsä pikku-Sarovarin maalaamisessa.
Täällä alkaa olla jo aika valmista, mutta vielä on remontoitavaa ja maalaamista. Iltaisin on kuin joulumaassa, kun joka puolella on jouluvaloja. Intialaiset rakastavat kaikenlaisia valaistusjuttuja. Minulle tulee mieleen jouluvalaistus, mutta täällä se ei tietenkään ole sitä. Noita samettikukkanauhoja on taas ilmestynyt lisää. Niitä on kaikkialla.
Eilen oli tuolla urheilukentälle rakennetussa suuren, suuressa teltassa "massahäät". 30 paria juhlivat häitään ja heidät "vihittiin" avioliittoon. Kaipa se oli vihkiminen sikhiläisittäin. Kyllä oli hienoa nähtävää! Morsiamet olivat pukeutuneet punaisiin ja heillä oli punainen huivi vai shaaliksiko sitä kutsutaan? He olivat visusti huivinsa suojissa ja katse oli maahan. Sulhaset eivät olleet niin prameasti pukeutuneita, mutta kaikilla oli komea turbaani. Useimmilla oli punainen turbaani, joillakin vaaleanpunainen ja muutamalla keltainen. Kun sulhaset tulivat ensin kumartamaan sukulaistensa kanssa alttarille, heillä oli jotain kummallista päässä. Se oli kiinnitetty turbaaniin ja siitä roikkui jotain pitkiä roikottimia kasvojen edessä. Aika omituinen ilmestys. Lisäksi joillakin sulhasilla oli kaulassaan erikoisen näköinen asetelma, jossa oli valtavasti seteleitä, rupeita. Jotkut pitivät nämä seteliroikuttimet vielä vihkitilaisuudessakin kaulassaan.
Muutamalla sulhasella oli vaalea puku päällään, mutta useimmat olivat aivan tavallisissa vaatteissa, farkuissa ja pusakassa tai villapaidassa. Voi että nämä pariskunnat näyttivät niin nuorilta! Morsiamet olivat kuin tyttösiä, sieviä ja siroja. Sulhaset olivat kaikki vielä poikasia. Tämä on tietysti minun näkemykseni, joka olen vanha tantta.
Pariskunnat tulivat alttarin ääreen, noin kymmenen kerrallaan. Ensin he istuivat maassa ja oli jotain puhetta ja laulua. Sitten sulhasen otti jostain kätköistään kankaisen nauhan, useimmiten punaisen tai vaaleanpunaisen, mutta eräällä sulhasella näytti olevan kirjava pyyheliina. Sulhanen piti nauhasta kiinni edessään ja nauha kulki hänen olkansa yli morsiamelle. Sitten pariskunnat lähtivät musiikin säestyksellä kiertämään alttaria, sulhanen edellä ja morsian perässä. Se oli jotenkin sievän näköinen näytelmä, mutta eurooppalaiselle ehkä vähän outoa. Morsiamet kulkivat sulhasen perässä kuin orjat, katse maahan luotuna. Tämä kävely tehtiin kolme kertaa. Sitten vaihtui alttarille uudet pariskunnat.
Tilaisuus kesti aika kauan ja koko ajan täytyi istua maassa. Se oli vaikeaa minulle ja nousinkin jossain vaiheessa ylös. Jäin joksikin aikaa seisomaan taka-alalle, mutta sitten tuli Parminder ja järjesti minulla ja parille muulle huonoselkäiselle tavallisen tuolin. Jäin katsomaan häät loppuun asti.
Unity of Manin lahjoittamat häälahjat olivat esillä samaisella suuressa teltassa. Oli todella mukava nähdä, mihin rahat menevät! Kaikki nämä 30 paria ovat köyhiä. Intiassahan morsiamen vanhempien on lahjoitettavat morsiusparille tietty määrä omaisuutta ja vanhemmat valitsevat lapsilleen puolisot. Näiden nuorten vanhemmat eivät pysty moisiin rahamääriin, joten Unity of Man lahjoittaa köyhille pareille kodin alkukaluston: parisänky, sohva, pöytä, peilipöytä, jakkara, sänkyvaatteet, astiasto, keittiövälineitä yms. tarpeellista ja kääytännöllistä. Näytti siellä olevan kankaita vaimon vaatteisiin ja ehkä miehenkin. Joku sanoi nähneensä kultakellotkin molemmille. Sitä en huomannut. Olen myös käsittänyt niin, että nämä parit saavat itse valita puolisonsa, joten ovat siis rakkausavioliittoja. Tämä asia pitää vielä tarkistaa.
Eilen oli Itsenäisyyspäivä Suomessa. Onnea 90-vuotias Suomi! Itse juhlistin sitä täällä sytyttäen kaksi sinivalkoista kynttilää ruokapöytäämme klo 18.00 täkäläistä aikaa (= 3 ja puoli tuntia eteenpäin Suomen ajasta). Kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Meitä on täällä tällä hetkellä monia eri kansallisuuksia, että tunsin itseni kovin pieneksi ja Suomen pieneksi maailmankartalla. Seisoskelin hetken aikaa ruokapöydän lähettyvillä ja tuijotin Suomi-kynttilöitä. Kenellekään ei sanonut mitään se, että kaksi sinivalkoista kynttilää palaa pöydällä. Vain minun ajatukseni kävivät siellä kaukana Pohjolassa. Ympärilläni kuulin erilaisia kieliä puhuttavan: saksaa, englantia, ranskaa, italiaa, kroatiaa, sloveniaa, romaniaa yms, mutta ei suomea, eikä ruotsia.
Nyt alkaa väsymys painaa silmäluomia. Paljon olisi kerrottavaa. Pian on edessä se h-hetki, jolloin nuo symbolit tuolla Sarovarin "laivan" katolla paljastetaan. Sitä ennen on uurastettava, että ansaitsee sen kokemuksen. Huomenna taas maalaushommiin ja Premin vastaanotolle piikille. Premin hoito on selvästi auttanut. Pahin kankeus jaloista on poissa. Ja homeopatiahan taitaa olla aika hidasta hoitoa. En tiedä, en ole ennen kokenut, saatikka sitten tätä hämärähoitoa. Oppia ikä kaikki!
Lintuja täällä on niin vietävästi! Harmi, kun ei tullut Pasin Kaijan lainaama lintukirja mukaan. On kovin erikoisen näköisiä lintusia. Tänään maalatessani tuli sellainen pikkuinen lintu minua härnäämään. Se keikutti pyrstöään ja kiusasi minua. Ei päästänyt tarpeeksi lähelle, että olisin nähnyt kunnolla. Se oli punertavan ruskea ja keikutti pyrstöään, joten voisikohan se olla leppälinnun sukulainen? Talvehtivatkohan ne Intiassa? Luulin että Afrikassa.
Voikaa hyvin siellä Suomessa. Terveisiä myös Oxfordiin Villelle, Marialle ja Essin perheelle. Vernalla on varmaan hauskaa, kun näkee syntymäpaikkansa. Pusuja mummin kullanmuruille!
Me muut tänne jääneet olimme illansuussa odottelemassa tienposkessa marssijoita. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua ja ruusun tuoksua. Kaikki koululaiset olivat tien vierillä jonossa, kädessään ruusun terälehtiä. Mekin saimme kouralliset terälehtiä. Ne tuoksuivat ihanalle!
Ennen Bijin ja muiden marssijoiden saapumista aloitti intialainen säkkipilli- ja rumpuorkesteri esityksensä. Todella mahtavaa! Heillä oli jonkinlainen intiailainen univormu yllään ja he marssivat ees-taas, sivulle ja ympäri. He olivat huvittavia ja hauskoja. Viimeisenä kulki isokokoinen rumpali, jolla oli iso rumpu. Sitä hän nosti välilllä ilmaan ja näytti olevan välillä ihan hukassa koko muodostelmassa. Upea esitys ja otti varmaan voimille, sillä he jatkoivat kulkueen edellä Kirpal Sagariin asti.
Ennen marssijoiden saapumista ammuskeltiin raketteja ja kamalia laukauksia. Olin varma, että nyt tulee jotain pommeja, kun meteli oli niin kova. Intialaiset tykkäsivät. Sitten tuli kolme komeaa valkoista ratsua "prinssi" selässään. Sitä seurasi Biji autollaan. Biji jäi pois autosta ja käveli lopun matkaa (n. 2 km) Kirpal Sagariin. Heitimme ruusun terälehtiä hänen ja muidenkin päälle. Kaikki marssivat Kirpal Sagariin ja tunnelma oli lämmin. Saavuimme siihen suureen telttaan, missä kaikki on nyt tapahtunut. Sinne oli koristeltu hieno lava. Kaikenlaisia munkkeja, guruja ja kirkonmiehiä ja -naisia asteli esille. Mutta nyt ei tapahtuma kestänyt enää kauempaa. Käytiin välillä lepäilemässä ja marssijat saivat ruokaa syödäkseen. Vasta kymmenen aikaan alkoi kulttuuriohjelma teltassa. Me olimme Didin kanssa niin viluisia ja väsyneitä, että emme jaksaneet mennä nauttimaan kulttuurista. Timo sensijaan meni sinne. Toisaalta täälllä on kovaääniset aina niin kovalla, että nukahdimme musiikkiin, joka kaikui pitkin Kirpal Sagaria.
Tänään alkoi sitten konferenssipuheet. Ennen sitä väki kävi joukolla Bhajin hautapaikalla (en muista nyt sen nimeä intiaksi, mutta se on se paikka, jossa Bhaji on poltettu, marmorinen tasanne). Mekin marssimme hetken joukon mukana. Sitten jäimme seisoskelemaan ja katselemaan kulkuetta. Kyllä meitä tuijotettiin! Siihen on alkanut kyllä tottua, mutta nyt tuijotus oli aika "silmiinpistävää". Iso joukko nuoria intialaismiehiä pysähtyi kohdalleni ja rupesi kuvaamaan minua. Oli vähän vaikea olo, mutta huumorilla otin asian. Joillakin miehillä oli Nokia-kännykkä, joilla he tähtäsivät minua. Hymyilin heille ja sanoin, että olen Nokia-landistä. Finlandia ei kukaan tunne, mutta Nokia-land on kaikille tuttu.
Istuin aika pitkään kuuntelemassa puheita. Kaikki vannoivat rauhan nimeen. Muslimi-"papin" (mikähän muuten on heidän pappinsa?) puheen jälkeen alkoi paikat puutua ja lähdin syömään. Muslimi muuten puhui hyvin ja kauniisti rauhasta ja sovinnossa elämisestä.
On ollut aika pilvinen päivä tänään, mutta ei ole sentään satanut. Sade tekee aina hyvää luonnolle ja kirkastaa ilman. Ajattelin mennä kohta katselemaan farmia ja lehmiä sekä vesipuhveleita. Farmilta saadaan maitoa jokapäiväiseen jogurttiimme. Se valmistetaan täällä ja on hyvää ruoan kanssa. Jos ruoka on liian tulista on hyvä olla aina lautasella jogurttia, joka lieventää mausteiden vaikutusta. Olen huomannut, että monet sotkevat aamiaisella puuron ja jogustin keskenään. En ole itse kokeillut. Sekaisinhan ne menevät mahassakin.
Olipas mukava kuulla, että Verna ja Otso ovat viihtyneet Oxfordissa. Mutta kävittekö ollenkaan Windsorissa, Vernan syntymäkaupungissa? Siellä on Vernan ensimmäisen kodin nurkan takana suuri linna. Linnasta lähtee pitkä puistotie aika kauas ja siellä on patsas. Siellä me kävelimme äidin ja Henni-tädin kanssa silloin, kun Verna oli vielä äidin massussa. Ja kun Verna oli syntynyt, mummi tuli Windsoriin vauvaa katsomaan. Verna oli pienen pieni ja söpöläinen. Mummikin sai hoitaa vauvaa, kun äiti lepäsi. Siitähän on jo kauan! Kohta 7 vuotta!
Saan olla aivan yksikseni täällä tietokonehuoneessa, kun kaikki ovat konferenssissa. Kuulen kuinka musiikki on alkanut taas. Siellä on siis jotain ohjelmaa. Olisi mukava tietää, onko tästä konferenssista uutisoitu mitenkään Euroopassa? Huomio, Englanti, Espanja, Tanska, Saksa, Sveitsi ja Suomi! Kertokaa onko mitään kuulunut täältä?
Kotiinlähtö alkaa jo häämöttää. Vielä tekisi mieli olla täällä, mutta kait se on mentävä tekemään töitäkin välillä. Joulukin lähestyy. Didi lähtee melkein heti Suomeen tultuamme Saksaan, Müncheniin Timon luo. Samalla hän saa haettua homeopaattiset lääkkeeni sieltä. En tiedä ketään homeopaattia Suomessa, jolta voisin saada samanlaista hoitoa kuin Premiltä. Siis yleensäkään en tunne ketään muuta homeopaattia. Tämän hämärätohtori Ursulan kanssa meilaamme ja meillä taitaa tulla vähän enemmänkin hommelia keskenämme. Ties vaikka saisin Ursulan käymään Suomessa. Olen kertonut hänelle paljon Suomesta ja Saunasta, mutta Sibelius taisi unohtua. Kerroin myös koivusta, sen mahlasta ja lehdistä. Sellusta unohdin kertoa, hi-hi. Mutta minun selluliitit hän on kyllä huomannut ja kehottanut pääsemään niistä eroon. Jotain ainettakin hänellä on sitä vastaan. En usko mihinkään ihmeaineisiin enkä -dieetteihin. Kyllä se on otettava itseään niskasta kiinni ja rajoitettava syömistä, varsinkin jäätelön ja muun makean. Tulee taas varmaan tehtyä uuden vuoden lupaus.
Terveiset kaikille Englantiin, Espanjaan, Saksaan, Sveitsiin, Tanskaan ja Suomeen. Voikaa hyvin ja kommentoikaa. Oikaiskaa virheelliset asiat. Hymyä huuleen kaikille sinne kaamokseen.
Eilen kuoli vanha mies vanhainkodin alakerrassa. Kun menin pesemään käsiäni huoneeseeni, portaiden alapäässä istuva vanhus kertoi minulle. En aluksi meinannut saada selvää hänen puheestaan (Intian englantia), mutta sitten ymmärsin ja tajusin yhtäkkiä, että ympärillä tapahtui jotakin. Kuolleen miehen huoneen ovi oli auki ja siellä ravasi väkeä. Oven viereen ulkopuolelle oli asetettu iso matto, jolla istuskeli naisia. Tämä pois lähtenyt mies oli siis sama, jonka näin ensimmäisenä päivänä vanhainkotiin tullessa. Hän ei ollut varsinaisesti vielä vanhus. Hän teki jonkinlaisia töitä vielä täällä, mutta asui vanhainkodissa. Hän oli hyvin, hyvin pitkä ja laiha mies. Sikh, koska hän käytti turbaania. Näin hänet joka päivä, eikä hän näyttänyt yhtään sairaalta. Aina hän puuhasteli jotain. Eräänä päivänä hän oli kyykyssä huoneensa ovensuussa ja öljysi vanhoja lukkoja. Viimeisenä iltana näin hänen istuskelevan ovensa vieressä miettiliään näköisenä ja hätistelevän kärpäsiä kasvoiltaan. Iltapäivällä hänet vietiin traktorin peräkärryllä pois valkoisella liinalla peitettynä. Täällähän poltetaan vainaja heti samana päivänä. En tiedä missä se tapahtui. Näin kävi pitkälle, laihalle miehelle, jonka nimi lukee vielä hänen ovensa yläpuolella.
Livahdin taas tänne tietokoneelle ihan salaa. Minun pitäisi olla nyt alakerrassa siivoamassa Didin jälkiä, kun hän maalaa. Menen kohta, kunhan ensin vähän rupattelen. Täällä on myös slovenialainen Matjias, jonka kanssa meillä on monesti ollut mukavia juttuhetkiä. Nyt tuli Dorothea ja haluaa päästä koneelle heti.
Hei sitten taas. Alkaa olla vähän ikävä kotiin.
01.12.2007 - 17:02
Tänään nukuin melkein koko päivän. Eilen olin illalla myöhään Vierastalossa töissä ja selkään alkoi sattua kovasti. Vihlaisi oikein. Menin nukkumaan. Didi jäi vielä sinne ja tuli joskus yölla takaisin.Kaikki ovat panneet parastaan viime päivinä. Yötämyöten on tehty töitä. Minulle tuli stoppi aamulla vähäksi aikaa. Aamulla, kun Didi herätti minut, pää tuntui niin paksulta ja painavalta, etta päätin jäädä sänkyyn vähäksi aikaa. Didi toi minulle aamiaisen sänkyyn. Samoin lounaan. Iltapaivalla han tuli itse nukkumaan pariksi tunniksi ja raahauduin itse syömään päivällistä. Olen siis nukkunut koko päivän. Nyt lähdin Didin kanssa iltakävelylle. Selkä on paremmassa kunnossa, mutta voisin silti nukahtaa heti ja nukkua aamuun asti.
Tänään oli Punjabin pääministeri vierailulla täällä. Sairaala saatiin esittelykuntoon viime hetkillä. Didi olikin yötämyöten siellä töissä. Sairaala on siis OK ja virallisesti hyväksytty pääministerin toimesta. Hyvä niin.
Emme enää pääse Vierastaloon tietokonehuoneeseen. Mutta löysimme tässä iltakävellyllä uuden internet-paikan. Täällä on kaksi konetta ja tulimme heti tsekkaamaan s-postimme. Pitihän sitä sitten tulla kertomaan, etta kaikki on kunnossa, vaikka olikin lepopäivä uupumuksen vuoksi.
Kaikki mummin kullanmurut, paljon pusuja teille! Mummi tulee kotiin parin viikon päästä. Mustikalle myös rapsutuksia ja haleja.
02.12.2007 - 11:54
Tanaan on ollut aamusta asti uskonnollista musiikkia tarjolla. Paaportin ulkopuolelle on rakennettu suuri teltta ja siella on ohjelmaa. Kutsuvieraat ovat hienoissa vaattteissa ja me lansimaalaisetkin laitamme vahan parempaa ylle. Ei siella kylla kovin kauaa jaksa olla. Laitteet ovat liian lujalla ja ei sita ulinaa kukaan jaksa kauaa kuunnella.Istuin siella varmaan kaksi tuntia. Laulut ovat pitkia. Yleensakin kaikki kestaa hirvean kauan Intiassa.
Nyt taytyy antaa taas kone seuraavalle. Moi!
Terve taas. Kavin tassa valilla Premilla ottamassa piikin mahaan. Siina odotellessani Premia tuli Patma (se ayurveda-nainen) juttelemaan kanssani. Han katseli minua ihmeissaan, etta otanko tosiaan Premilta piikkeja. Miksen tule ayurvedaan? Han alkoi kehuskella omia hoitojaan ja sanoi niita luonnollisiksi. Vastasin, etta eikos homeopatiakin ole mluonnollista. Ei kuulemma ole hanen mielestaan. "Sugar-treatment" eli sokerihoitoa hanen mielestaan. Han pyysi minua tulemaan Premin hoitojen jalkeen heille hoitoon. Onneksi en ole taalla enaa kuin kaksi viikkoa.
Olli-veliseni, siella Espanjassa. Sain sahkopostisi ja ymmarran huolesi. Ole rauhallisella mielella. Tama on pyha paikka, en mina voi saada taalla mitaan hankaluuksia homeopatiahoidosta.
Taalla on nyt kovin kaunista. Joka puolella on niita koristenauhoja. Nyt on myos laitettu taalla tyypillisia kukkakoristeita kujien reunoille. Ne on tehty meille tutuista pienikukkaisista samettiruusuista. Noihin kukkanauhoihin tarvitaan miljoonia kukkia. Samettiruusuja kaytetaan myos juhlistamaan monia asioita. Ne rusennetaan kasissa pieniksi ja heitetaan ympariinsa. Muistan kuinka viisi vuotta sitten muurattiin Sarovarin "laivan" katolle symbolien peruskivi. Biji muurasi ja me kaikki, jotka olimme siella ylhaalla heitimme hanen paalleen samettikukkien teralehtia. Intialaiset naiset lauloivat. Se oli kovin juhlallista ja sain perin voimakkaan tunteen itselleni. Tunsin, etta tama on oikein! Unity of Man on OIKEIN!
Silloin sanottiin, etta viiden vuoden kuluttua symbolit paljastetaan. Nyt olemme siina vaiheessa. Symbolit ovat valmiit, mutta ne ovat viela peiton alla piilossa. 10.12.2007 me naemme ne kaikessa komeudessaan ja uskon, etta tulen taas tuntemaan jotain voimakasta. Uskonnot alkoot riidelko keskenaan.
04.12.2007 - 08:18
Tanaan on Didikin sairas. Selka vaivaa ja flunssainen olo. Mina olen vienyt hanelle ruoan huoneeseen ja lamminta chaita juotavaksi. Olemme molemmat vahan ressukoita nyt.Minulla on huono omatunto, kun en tee tarpeeksi toita. Muut uurastavat kovasti. Tosin talla hetkella on 14 eurooppalaista sairaana. Taitavat olla kaikki niita, jotka ovat olleet taalla pidempaan. Joka paiva on tullut lisaa lansimaalaisia ja meita taitaa olla jo yli 200. On paljon uusia kasvoja. Onneksi he voivat jatkaa toita uusin voimin. Kylla tasta urakasta selvitaan, vaikka vanhat kaatuu.
Eilen Didi jarjesti minulle ajan taksi paivaksi "hamaratohtorille". En millaan kerkea googlata taalla, joten olisikohan joku niin ystavallinen ja katsoisi, mita on dunkelfeld-terapia (saksaksi) tai darkfield-terapia (englanniksi)? Mieluummin luen tietysti englanniksi tai oikeastaan kaikkein mieluiten suomeksi.
Sellaiselle tohtorille menen siis kohta. Olen juonut juuri hirveasti vetta. Olen kuullut hanesta aikaisemminkin ja Joe on kehottanut minua menemaan sinne. Han taitaa asua Salzgurgissa, mutta ottaa vastaan myos Muenchenissa. En ymmarra, mita han voi nahda veripisarasta? Minuahan vaivaa lonkka ja selka! No, katsotaan.
Ihanaa, kun kirjoitit Immi Mustikasta. Han on sellainen "vanha neiti", etta saattaa joskus jattaa ruokailut valiin ja nyrpistella kaikille herkuille. Nukkuukin joskus kauneusunia pitkaan jos on valvonut. Vai etta siella biletetaan Heron kanssa! Wow-wow!
Tana aamuna oli harvinaisen vahan sumua. Yleensa aamut ovat kovin sumuisia, niin ettei eteensa tahdo nahda. Nyt on aika kirkas ilma. Lampotiloista en tieda mitaan, mutta sellainen suomalainen kesalampotila taalla on paivisin. Aurinko laskee noin kuuden aikaan illalla, ja laskee nopeasti. Sitten tulee viilea, mutta ei varsinaisesti kylma. Oisin olen joskus vahan palellut. Olenkin ottanut makuupussin kayttoon. Tuntuu lampimammalta. Sukatkin olen pitanyt jalassa. Huoneissa on jotenkin kosteaa ja koleaa oisin.
Aamiainen on aina kello kahdeksalta. Siihen kuuluu puuro, luonnon jogurtti, chapatti (=leipa) ja vesi tai chai. Omat lapseni olisivat hammastyksissaan ja ovatkin, kun kuulevat, etta aitinsa syo kiltisti joka aamu puuroa!
Nyt kasketaan taas pois koneelta. Koskaan en saa rauhassa kirjoittaa juttua loppuun.
Jatkuu joskus.....
Koulujenvalinen lentopalloturnaus alkoi tanaan. Isossa teltassa on musiikkiesityksia illalla.
07.12.2007 - 18:15
Saksan poikamme Timo tuli eilen Intiaan ja joutui yopymaan Sunnyn luona Delhissa. Joten tapasimme Timon vasta tanaan aamupaivalla. Han oli vahan ressukan nakoinen tullessaan, vasynyt ja viluinen. Han ei arvannut, etta taalla onkin aamuisin ja iltaisin niin koleaa. On tainnut ottaa liian ohkaisia vaatteita mukaansa. No, tarvittaessa ostamme hanelle tuolta koulun kaupasta kouluvaatteet. Ne ovat ihan mukavan nakoisia. Taidan hommata itsellenikin jotain sielta, (jos vain kokoja loytyy). Mina olen ollut aika kovassa flunssassa, mutta Didilla on flunssa ja mahatauti jo ohi. Han aloitti tyonteon taysilla eilen. Itse kavin siella hamaratohtorilla, joka olikin mukava tuttavuus. Tohtori Ursula otti minulta sormenpaasta pisaran verta ja laittoi sen mikroskooppiin. Sain itsekin kurkistella, mita siella nakyi. Siella oli mustaa ja valkoisia taplia. Siita han sitten kertoi, mika minua vaivaa. Kaikki tuki Premin diagnoosia: sappi ja maksa ja haima. Lisaksi loytyi candida, joka tuntuu olevan kovin yleista. Kiitos Riikka, kun etsit minulle tuon darkfield-sivun. Siellakin oli jotain candidasta, mutta en nyt millaan kerkea lukemaan sita.
Olemme olleet tohtori Ursulan kanssa nyt paljon tekemisissa. Han on laakinnyt minua ja Didia. Joka vaivaan loytyy hanen "taikalaukustaan" joku nappula tai linimentti. Didi sai pienia valkoisia mahatautiinsa ja mina sain jotain "baby-penisiliinia" tahan flunssaan. Lisaksi sain tippoja nenaan laitettevaksi candidaa vastaan ja jotain voidetta selkaan ja lonkkaan hierottavaksi. Eilen Didi hieroi sita selkaani ja nukuin hyvin ensimmaista kertaa taalla. Sanky on niin kova, etta minulla on ollut vaikeuksia nukkua. Selka ei ole tykannyt ihan noin kovasta alustasta.
Asken eras saksalainen, tai minkamaalainen lineekaan, neuvoi minulle kuinka vaihdetaan nappaimisto suomalaiseksi, mutta se katosi taas johonkin. Mutta himskatti! Tämä näppäimistö-asetushan on saksalainen ja heillähän on Ä ja Ö! Olen turhaan kirjoittanut ilman pisteitä. Täytyy vain muistaa ulkoa kirjainten paikat, koska näppäimissä lukee jotain aivan muuta ja lisäksi intialaiset kirjaimet. Voi että olen ollut tänään tomppeli!
Vaikka olen vielä vähän flunssassa, aloitin työnteon tänään. Maalasin pikkuisen siellä sun täällä, mutta mitään suurta projektia en aloittanut. Huomenna teen sitten vähän enemmän. Timokin tekin hommia tänään. Hän auttoi isäänsä pikku-Sarovarin maalaamisessa.
Täällä alkaa olla jo aika valmista, mutta vielä on remontoitavaa ja maalaamista. Iltaisin on kuin joulumaassa, kun joka puolella on jouluvaloja. Intialaiset rakastavat kaikenlaisia valaistusjuttuja. Minulle tulee mieleen jouluvalaistus, mutta täällä se ei tietenkään ole sitä. Noita samettikukkanauhoja on taas ilmestynyt lisää. Niitä on kaikkialla.
Eilen oli tuolla urheilukentälle rakennetussa suuren, suuressa teltassa "massahäät". 30 paria juhlivat häitään ja heidät "vihittiin" avioliittoon. Kaipa se oli vihkiminen sikhiläisittäin. Kyllä oli hienoa nähtävää! Morsiamet olivat pukeutuneet punaisiin ja heillä oli punainen huivi vai shaaliksiko sitä kutsutaan? He olivat visusti huivinsa suojissa ja katse oli maahan. Sulhaset eivät olleet niin prameasti pukeutuneita, mutta kaikilla oli komea turbaani. Useimmilla oli punainen turbaani, joillakin vaaleanpunainen ja muutamalla keltainen. Kun sulhaset tulivat ensin kumartamaan sukulaistensa kanssa alttarille, heillä oli jotain kummallista päässä. Se oli kiinnitetty turbaaniin ja siitä roikkui jotain pitkiä roikottimia kasvojen edessä. Aika omituinen ilmestys. Lisäksi joillakin sulhasilla oli kaulassaan erikoisen näköinen asetelma, jossa oli valtavasti seteleitä, rupeita. Jotkut pitivät nämä seteliroikuttimet vielä vihkitilaisuudessakin kaulassaan.
Muutamalla sulhasella oli vaalea puku päällään, mutta useimmat olivat aivan tavallisissa vaatteissa, farkuissa ja pusakassa tai villapaidassa. Voi että nämä pariskunnat näyttivät niin nuorilta! Morsiamet olivat kuin tyttösiä, sieviä ja siroja. Sulhaset olivat kaikki vielä poikasia. Tämä on tietysti minun näkemykseni, joka olen vanha tantta.
Pariskunnat tulivat alttarin ääreen, noin kymmenen kerrallaan. Ensin he istuivat maassa ja oli jotain puhetta ja laulua. Sitten sulhasen otti jostain kätköistään kankaisen nauhan, useimmiten punaisen tai vaaleanpunaisen, mutta eräällä sulhasella näytti olevan kirjava pyyheliina. Sulhanen piti nauhasta kiinni edessään ja nauha kulki hänen olkansa yli morsiamelle. Sitten pariskunnat lähtivät musiikin säestyksellä kiertämään alttaria, sulhanen edellä ja morsian perässä. Se oli jotenkin sievän näköinen näytelmä, mutta eurooppalaiselle ehkä vähän outoa. Morsiamet kulkivat sulhasen perässä kuin orjat, katse maahan luotuna. Tämä kävely tehtiin kolme kertaa. Sitten vaihtui alttarille uudet pariskunnat.
Tilaisuus kesti aika kauan ja koko ajan täytyi istua maassa. Se oli vaikeaa minulle ja nousinkin jossain vaiheessa ylös. Jäin joksikin aikaa seisomaan taka-alalle, mutta sitten tuli Parminder ja järjesti minulla ja parille muulle huonoselkäiselle tavallisen tuolin. Jäin katsomaan häät loppuun asti.
Unity of Manin lahjoittamat häälahjat olivat esillä samaisella suuressa teltassa. Oli todella mukava nähdä, mihin rahat menevät! Kaikki nämä 30 paria ovat köyhiä. Intiassahan morsiamen vanhempien on lahjoitettavat morsiusparille tietty määrä omaisuutta ja vanhemmat valitsevat lapsilleen puolisot. Näiden nuorten vanhemmat eivät pysty moisiin rahamääriin, joten Unity of Man lahjoittaa köyhille pareille kodin alkukaluston: parisänky, sohva, pöytä, peilipöytä, jakkara, sänkyvaatteet, astiasto, keittiövälineitä yms. tarpeellista ja kääytännöllistä. Näytti siellä olevan kankaita vaimon vaatteisiin ja ehkä miehenkin. Joku sanoi nähneensä kultakellotkin molemmille. Sitä en huomannut. Olen myös käsittänyt niin, että nämä parit saavat itse valita puolisonsa, joten ovat siis rakkausavioliittoja. Tämä asia pitää vielä tarkistaa.
Eilen oli Itsenäisyyspäivä Suomessa. Onnea 90-vuotias Suomi! Itse juhlistin sitä täällä sytyttäen kaksi sinivalkoista kynttilää ruokapöytäämme klo 18.00 täkäläistä aikaa (= 3 ja puoli tuntia eteenpäin Suomen ajasta). Kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Meitä on täällä tällä hetkellä monia eri kansallisuuksia, että tunsin itseni kovin pieneksi ja Suomen pieneksi maailmankartalla. Seisoskelin hetken aikaa ruokapöydän lähettyvillä ja tuijotin Suomi-kynttilöitä. Kenellekään ei sanonut mitään se, että kaksi sinivalkoista kynttilää palaa pöydällä. Vain minun ajatukseni kävivät siellä kaukana Pohjolassa. Ympärilläni kuulin erilaisia kieliä puhuttavan: saksaa, englantia, ranskaa, italiaa, kroatiaa, sloveniaa, romaniaa yms, mutta ei suomea, eikä ruotsia.
Nyt alkaa väsymys painaa silmäluomia. Paljon olisi kerrottavaa. Pian on edessä se h-hetki, jolloin nuo symbolit tuolla Sarovarin "laivan" katolla paljastetaan. Sitä ennen on uurastettava, että ansaitsee sen kokemuksen. Huomenna taas maalaushommiin ja Premin vastaanotolle piikille. Premin hoito on selvästi auttanut. Pahin kankeus jaloista on poissa. Ja homeopatiahan taitaa olla aika hidasta hoitoa. En tiedä, en ole ennen kokenut, saatikka sitten tätä hämärähoitoa. Oppia ikä kaikki!
Lintuja täällä on niin vietävästi! Harmi, kun ei tullut Pasin Kaijan lainaama lintukirja mukaan. On kovin erikoisen näköisiä lintusia. Tänään maalatessani tuli sellainen pikkuinen lintu minua härnäämään. Se keikutti pyrstöään ja kiusasi minua. Ei päästänyt tarpeeksi lähelle, että olisin nähnyt kunnolla. Se oli punertavan ruskea ja keikutti pyrstöään, joten voisikohan se olla leppälinnun sukulainen? Talvehtivatkohan ne Intiassa? Luulin että Afrikassa.
Voikaa hyvin siellä Suomessa. Terveisiä myös Oxfordiin Villelle, Marialle ja Essin perheelle. Vernalla on varmaan hauskaa, kun näkee syntymäpaikkansa. Pusuja mummin kullanmuruille!
09.12.2007 - 12:12
Eilen alkoi maailmankonferenssi, eri uskontojen välillä. Toissapäivänä osa meikäläisistä (n. 90) matkusti Amritsariin ja alkoivat marssia kulkueena johonkin, en tiedä tarkkaan mihin. He yöpyivät jossain ja jatkoivat matkaa kohti Kirpal Sagaria.Me muut tänne jääneet olimme illansuussa odottelemassa tienposkessa marssijoita. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua ja ruusun tuoksua. Kaikki koululaiset olivat tien vierillä jonossa, kädessään ruusun terälehtiä. Mekin saimme kouralliset terälehtiä. Ne tuoksuivat ihanalle!
Ennen Bijin ja muiden marssijoiden saapumista aloitti intialainen säkkipilli- ja rumpuorkesteri esityksensä. Todella mahtavaa! Heillä oli jonkinlainen intiailainen univormu yllään ja he marssivat ees-taas, sivulle ja ympäri. He olivat huvittavia ja hauskoja. Viimeisenä kulki isokokoinen rumpali, jolla oli iso rumpu. Sitä hän nosti välilllä ilmaan ja näytti olevan välillä ihan hukassa koko muodostelmassa. Upea esitys ja otti varmaan voimille, sillä he jatkoivat kulkueen edellä Kirpal Sagariin asti.
Ennen marssijoiden saapumista ammuskeltiin raketteja ja kamalia laukauksia. Olin varma, että nyt tulee jotain pommeja, kun meteli oli niin kova. Intialaiset tykkäsivät. Sitten tuli kolme komeaa valkoista ratsua "prinssi" selässään. Sitä seurasi Biji autollaan. Biji jäi pois autosta ja käveli lopun matkaa (n. 2 km) Kirpal Sagariin. Heitimme ruusun terälehtiä hänen ja muidenkin päälle. Kaikki marssivat Kirpal Sagariin ja tunnelma oli lämmin. Saavuimme siihen suureen telttaan, missä kaikki on nyt tapahtunut. Sinne oli koristeltu hieno lava. Kaikenlaisia munkkeja, guruja ja kirkonmiehiä ja -naisia asteli esille. Mutta nyt ei tapahtuma kestänyt enää kauempaa. Käytiin välillä lepäilemässä ja marssijat saivat ruokaa syödäkseen. Vasta kymmenen aikaan alkoi kulttuuriohjelma teltassa. Me olimme Didin kanssa niin viluisia ja väsyneitä, että emme jaksaneet mennä nauttimaan kulttuurista. Timo sensijaan meni sinne. Toisaalta täälllä on kovaääniset aina niin kovalla, että nukahdimme musiikkiin, joka kaikui pitkin Kirpal Sagaria.
Tänään alkoi sitten konferenssipuheet. Ennen sitä väki kävi joukolla Bhajin hautapaikalla (en muista nyt sen nimeä intiaksi, mutta se on se paikka, jossa Bhaji on poltettu, marmorinen tasanne). Mekin marssimme hetken joukon mukana. Sitten jäimme seisoskelemaan ja katselemaan kulkuetta. Kyllä meitä tuijotettiin! Siihen on alkanut kyllä tottua, mutta nyt tuijotus oli aika "silmiinpistävää". Iso joukko nuoria intialaismiehiä pysähtyi kohdalleni ja rupesi kuvaamaan minua. Oli vähän vaikea olo, mutta huumorilla otin asian. Joillakin miehillä oli Nokia-kännykkä, joilla he tähtäsivät minua. Hymyilin heille ja sanoin, että olen Nokia-landistä. Finlandia ei kukaan tunne, mutta Nokia-land on kaikille tuttu.
Istuin aika pitkään kuuntelemassa puheita. Kaikki vannoivat rauhan nimeen. Muslimi-"papin" (mikähän muuten on heidän pappinsa?) puheen jälkeen alkoi paikat puutua ja lähdin syömään. Muslimi muuten puhui hyvin ja kauniisti rauhasta ja sovinnossa elämisestä.
On ollut aika pilvinen päivä tänään, mutta ei ole sentään satanut. Sade tekee aina hyvää luonnolle ja kirkastaa ilman. Ajattelin mennä kohta katselemaan farmia ja lehmiä sekä vesipuhveleita. Farmilta saadaan maitoa jokapäiväiseen jogurttiimme. Se valmistetaan täällä ja on hyvää ruoan kanssa. Jos ruoka on liian tulista on hyvä olla aina lautasella jogurttia, joka lieventää mausteiden vaikutusta. Olen huomannut, että monet sotkevat aamiaisella puuron ja jogustin keskenään. En ole itse kokeillut. Sekaisinhan ne menevät mahassakin.
Olipas mukava kuulla, että Verna ja Otso ovat viihtyneet Oxfordissa. Mutta kävittekö ollenkaan Windsorissa, Vernan syntymäkaupungissa? Siellä on Vernan ensimmäisen kodin nurkan takana suuri linna. Linnasta lähtee pitkä puistotie aika kauas ja siellä on patsas. Siellä me kävelimme äidin ja Henni-tädin kanssa silloin, kun Verna oli vielä äidin massussa. Ja kun Verna oli syntynyt, mummi tuli Windsoriin vauvaa katsomaan. Verna oli pienen pieni ja söpöläinen. Mummikin sai hoitaa vauvaa, kun äiti lepäsi. Siitähän on jo kauan! Kohta 7 vuotta!
Saan olla aivan yksikseni täällä tietokonehuoneessa, kun kaikki ovat konferenssissa. Kuulen kuinka musiikki on alkanut taas. Siellä on siis jotain ohjelmaa. Olisi mukava tietää, onko tästä konferenssista uutisoitu mitenkään Euroopassa? Huomio, Englanti, Espanja, Tanska, Saksa, Sveitsi ja Suomi! Kertokaa onko mitään kuulunut täältä?
Kotiinlähtö alkaa jo häämöttää. Vielä tekisi mieli olla täällä, mutta kait se on mentävä tekemään töitäkin välillä. Joulukin lähestyy. Didi lähtee melkein heti Suomeen tultuamme Saksaan, Müncheniin Timon luo. Samalla hän saa haettua homeopaattiset lääkkeeni sieltä. En tiedä ketään homeopaattia Suomessa, jolta voisin saada samanlaista hoitoa kuin Premiltä. Siis yleensäkään en tunne ketään muuta homeopaattia. Tämän hämärätohtori Ursulan kanssa meilaamme ja meillä taitaa tulla vähän enemmänkin hommelia keskenämme. Ties vaikka saisin Ursulan käymään Suomessa. Olen kertonut hänelle paljon Suomesta ja Saunasta, mutta Sibelius taisi unohtua. Kerroin myös koivusta, sen mahlasta ja lehdistä. Sellusta unohdin kertoa, hi-hi. Mutta minun selluliitit hän on kyllä huomannut ja kehottanut pääsemään niistä eroon. Jotain ainettakin hänellä on sitä vastaan. En usko mihinkään ihmeaineisiin enkä -dieetteihin. Kyllä se on otettava itseään niskasta kiinni ja rajoitettava syömistä, varsinkin jäätelön ja muun makean. Tulee taas varmaan tehtyä uuden vuoden lupaus.
Terveiset kaikille Englantiin, Espanjaan, Saksaan, Sveitsiin, Tanskaan ja Suomeen. Voikaa hyvin ja kommentoikaa. Oikaiskaa virheelliset asiat. Hymyä huuleen kaikille sinne kaamokseen.
12.12.2007 - 12:21
Nyt on konferenssi ohi ja uskontojen symbolit paljastettu. Osa meistä westerneistä lähti jo eilen ja tänään. Meidän bussi kohti Delhiä lähtee huomenna puolenpäivän aikaan. Lento suoraan Helsinkiin lähtee yöllä 14.12.
Konferenssi taisi olla kovin onnistunut. Kaikki puhujat olivat yksimielisiä ja rauhaa rakastavia. Itse en jaksanut kuunnella kovin montaa puhetta, kun tauti vaivasi: nuha. Kirpal Sagar on tupaten täynnä väkeä. En ole ikinä nähnyt täällä niin paljon ihmisiä. Oli aika kiusallista kävellä yksikseen teitä pitkin teltalle, koska ihmiset tuijottivat aivan avoimesti. Välillä ympärilleni kerääntyi joukko nuoria intialaismiehiä kuvaamaan minua. Aika noloa! Tällaista läskiä mummia kuvattiin! En ymmärrä mikä meissä westerneissä kiehtoo? Vaalea iho ja hiukset varmaan, sekä outo pukeutuminen.
Symbolit paljastettiin maanantaina iltapäivällä Sarovarissa, marmorilaivan katolla. Vaalea kangas poistettiin niiden päältä, yksitellen jokaisen symbolin päältä. Ensin kirkko, sitten moskeija, sen jälkeen gudawara ja temppeli. Siinä ne olivat kauniin
Konferenssi taisi olla kovin onnistunut. Kaikki puhujat olivat yksimielisiä ja rauhaa rakastavia. Itse en jaksanut kuunnella kovin montaa puhetta, kun tauti vaivasi: nuha. Kirpal Sagar on tupaten täynnä väkeä. En ole ikinä nähnyt täällä niin paljon ihmisiä. Oli aika kiusallista kävellä yksikseen teitä pitkin teltalle, koska ihmiset tuijottivat aivan avoimesti. Välillä ympärilleni kerääntyi joukko nuoria intialaismiehiä kuvaamaan minua. Aika noloa! Tällaista läskiä mummia kuvattiin! En ymmärrä mikä meissä westerneissä kiehtoo? Vaalea iho ja hiukset varmaan, sekä outo pukeutuminen.
Symbolit paljastettiin maanantaina iltapäivällä Sarovarissa, marmorilaivan katolla. Vaalea kangas poistettiin niiden päältä, yksitellen jokaisen symbolin päältä. Ensin kirkko, sitten moskeija, sen jälkeen gudawara ja temppeli. Siinä ne olivat kauniin
