Alkaa tuntua jo vähän mahanpohjassa nämä kevätkiireet. Puutarhassa täytyy tehdä vaikka mitä ja töitäkin on kasaantunut. Leipätyöt täytyy saada valmiiksi ensi viikon alkuun mennessä, mutta ihana ilma kutsuu ulkotöihin. Tämä on kotitoimiston kirous. On niin paljon viettelyksiä ympärillä, ettei tahdo millään pystyä keskittymään paperitöihin.

Olen haravoinut melkein koko pihapiirin, ihan vähän on jäljellä. Olen tänä vuonna ollut viisas ja haravoinut vain pienen pläntin kerrallaan, ettei tule selkä kipeäksi. Haravakin siinä touhussa hajosi. Ihme ja kumma! Se on ihan tavallinen rautaharava, mutta piikit löystyivät ja menivät reunoille kasaan. Yritin pihdeillä rutistaa välejä, mutta ei auttanut.

Eilen kävin lapsenlapsia vahtimassa. Leikittiin ulkona, vaikka lapsukaisilla onkin ollut mahatautia. Huomasin, että Helsingissä on kevät pikkuisen edellä Nurmijärveä. Ruoho oli vihreämpää ja pensaissa oli vähän isommat silmut. Oli ihana kevätpäivä.

Kotiin tullessa ehdin juuri ja juuri poikkeamaan Kannelmäen Prisman puutarhakauppaan. Ostin uuden haravan ja sitten tarttui mukaan muutamia kasveja ja siemenperunoita. Siis ihan oikeasti minulla ei olisi nyt aikaa istutella mitään, mutta ne halusivat tulla mukaani. Ostin pari tuijaa, kun olivat tarjouksessa ja muutaman pienen vuorimännyn. Nämä olivat täysin heräteostoksia, eikä yhtään sunniteltuja. Voi voi!

Lähden ensi tiistaina poikani ja miniäni luo Oxfordiin ja sitä ennen pitäisi olla työt tehty. Toimiston pöydällä on kamala pino papereita ja mappeja odottamassa työntekijää. Mutta minun mieleni halajaa puutarhaan kuopsuttelemaan. Ehtisihän sitä puutarhaa hoitaa matkan jälkeenkin. Olen matkalla vain viikon. Mutta minkäs tälle mahtaa, kun sormet syyhyävät jo.

Päätin mennä ulos NYT. Teen ihan pikkuisen vain puutarhahommia ja sitten palaan taas työpöydän ääreen. (Huokaus.)