Nuoripari, Poika ja Miniä, alkaa olla tervehtyneitä mahataudista. Miniä jaksoi aamusella käydä kirkossakin. Ensimmäistä kertaa koko viikon aikana kävimme yhdessä syömässä lounasta tässä vieressä olevassa pubissa. Se oli suosittu paikka, johon ei meinattu millään mahtua ensin. Saimme sitten ulkoa pöydän. Melkein alkoi sataakin, mutta jäi onneksi muutamaa pisaraan.

Iltapäiväksi Miniä oli varannut meille sellaisen ruuhentapaisen veneen (engl. punt). Sitä ei soudeta, vaan ohjataan pitkällä sauvalla, niinkuin gondolia. Poika oli ensin gondolieerina, muttei kylläkään laulanut. Oli todella leppoisaa lipua pitkin jokea ja linnut lauloivat. Joella oli paljon kanadanhanhia ja muita hanhia, nokikanoja, joutsenia yms. Kaikki linnut olivat kovin kesyjä. Kun miniä rupesi rapisuttamaan jotain eväspussiaan, tulivat sorsat kerjäämään veneen laidalle. Hanhet olivat myös ihan lähellä ja tuijottelivat silmiin.

Joella oli paljon muitakin veneitä. Jossain oli häät ja häävieraita tuli vastaamme. Yhdessä veneessä istui morsian ja sulhanen sauvoi. Monia hienoja "hatturouvia" oli myös veneiden kyydissä. Välillä vähän satoi, mutta meillä oli sateenvarjot. Eipä haitannut.

Kiertelimme hissukseen joella ja oli mukava olo. Rannoilla näkyi ihmisiä piknikeillään. Jotkut olivat koristelleet paikkansa ilmapalloilla. Kaikki oli niin englantilaista.

Käväisimme vähän rauhallisemmassa kolkassa, jossa oli paljon valkoisia sorsia. Veneemme lipui liejukanan pesän ohi. Siellä emo istuskeli veden rajassa, pesässä hautoen. Ei se ollut millänsäkään meistä. Toki annoimme sille rauhan, emmekä jääneet siihen tuijottelemaan.

"Punttausmatka" oli ihana ja rauhallinen. Vihdoinkin saimme olla kaikki yhdessä. Minä pääsin veneeseen melko helposti, mutta poispääsy olikin vähän hankalaa. Kaikki yrittivät kiskoa minua ja lopulta pääsin pystyyn. Se on aina sellaista tämän selän ja lonkan ja polvien kanssa. Miniä piti illalla taas nuhtelun, että pitäisi laihduttaa ja reippailla enemmän. Ihana Miniä!

Nyt on sitten koettu englantilainen veneretkikin.