Sunnuntai 3.5.2009

Sunnuntai meni leppoisasti aamukävelyn jälkeen. Tunnen itseni levänneeksi ja terveemmäksi. Poika ja Miniä ovat hyvää seuraa minulle.

Illalla päätimme mennä konserttiin vastapäiseen konserttisaliin. Poika ja Miniä eivät vielä olleet koskaan käyneet siellä konsertissa, vaikka se on kadun toisella puolella ja siellä on jatkuvasti konsertteja. Olihan se korkea aika mennä sinne puolentoista vuoden asumisen jälkeen tässä.

Sellosolistina oli Gemma Rosefield ja säestäjänä Ashley Wass, piano. Ohjelmassa oli Beethovenia Schumannia, Britteniä ja Mendelssohnia sekä James Francis Brown’in, nuoren lontoolaisen (synt. 1969) säveltäjän teos “Prospero’s Isle”. Siitä minä tykkäsin! Se oli modernia musiikkia ja äärettömän mahtavaa! Jousesta vain jouhet katkeilivat, kun Gemma soitti niin tarmokkaasti.

Gemma Rosefield on kaunis nuori nainen, mutta temperamenttiä hänellä riitti. Oli ilo kuunnella hänen soittoaan. Konserttisali on varmaankin ollut joskus kirkko. Se ei ole kovin iso sisältä. Akustiikka oli loistava! Olen tainnut liikaa tottua Helsingin Finlandia-talon kummalliseen akustiikkaan. Nyt musiikki tuli tuoreena ja kauniina korviini. Tämä oli elävää musiikkia! Sellon huiluäänetkin kuuluivat hienosti.

Nautinnollista!