Olen tällä reissulla tuntenut itseni täällä kovin iloiseksi ja onnelliseksi. Työnteko on kivaa ja sitä tekisi mielellään enemmänkin, jos keho vain antaisin myöten. On ollut pakko vähän luistaa ja lepäillä. Tänään, sunnuntaina, menin aamiaisen jälkeen takaisin nukkumaan ja otin oikein kunnon tirsat. Muut menivät Sarovariin Satsangiin. En mennyt mukaan, koska en pysty istumaan lattialla. Ja jos sitten jotenkin saisin itseni tällättyä maahan, niin tarvitsisin 4 miestä nostamaan itseni ylös.

Eilinen ayurveda-reissu jotenkin meni myttyyn. (Huomasin eilen, että se kirjoitetaan AYURVEDA. Ainakin täällä.) Kerroin aamulla muutamalle henkilölle tapaamastani naisesta ja käynnistä ayurveda-klinikalla. Yksi sanoi toista ja toinen toista minulle ja minua kehotetttiin olemaan varovainen. Sain erilaista tietoa myös hinnoista. Olin aivan ymmälläni ja sekaisin, että mitä pitäisi tehdä. Sitten törmäsin Prem'iin, joka on vanha tuttu. Hän on homeopaattilääkäri täällä. Kerroin hänelle meneväni ayurveda-hoitoon. Hän hymähti ja sanoi: "Ole varovainen." Vedin hänet hihasta takaisin ja rupesin kyselemään lisää. Jotenkin sain sen kuvan, että tässä taisteli nyt homeopatia ja ayurveda keskenään. Lopulta hän sanoi: "Tule minun vastaaanotolleni klo 16. Kerro minulle koko tarinasi. Minä hoidan sinut." Lupasin mennä.

Tajusin vasta myöhemmin, että minulla oli aika klo 16.00 ayurvedaan ja homeopatiaan. Sitten tuli Joe. Hän kertoi menevänsä ayurvedaan kello neljän aikaan ja voi tulla auttamaan minua kieliongelmissa. Joe osaa täkäläistä kieltä. Pyysin häntä sanomaan heille, että myöhästyn hiukan. Päätin kuitenkin käydä ensin Prem'illä homeopatiassa. Joe väitti, että Prem'in vastaanotolla ei mene pitkään, ehkä viisi minuuttia. Loppujen lopuksi olin siellä ainakin 45 minuuttia tai melkein tunnin.

Prem löysi heti ratkaisun ongelmiini: olen diabetes-kandidaatti ja maksa ja sappirakko ovat rasituksella. Hän pisti minuun kaksi piikillistä jotain litkua suoraan maksaan. Vähän hirvitti. Onneksi Didi oli mukana. Sitten hän määräsi tippoja 3 kertaa päivässä. Tipat maistuvat hirveältä. Yäk! Namut ja limut täytyy nyt unohtaa ja kotona yölliset jäätelöannokset. Viimeaikoina suurin paheeni on ollut Paussi-välipalapatukat. Nami-nami - niin hyvää. Ja nekin täytyy kai unohtaa. Onneksi jätin suklaansyönnin jo tämän vuoden alussa. Siitä on siis päästy jo eroon.

Että diabeteksen alkua! Voi voi! Siitä johtuu siis jatkuva väsymys ja jano ja voimattomuus. Nyt täällä kuumassa ilmanalassa jalat turpoavat ja kaikki paikat ovat kovin jäykkänä. Ihan kuin olisi nestettä joka paikassa. Polvi ei tahdo taipua. Prem sanoi, että ne hänen määräämänsä tipat auttavat tähän nesteongelmaan. Luin vähän tippapullon tuoteselostetta ja sen mukaan aine sisältää eniten koivunlehtiuutetta. Sitähän meillä on koto-Suomessa saatavilla. Olenkin aina keväisin popsinut nuoria koivunlehtiä ja puhdistanut itseäni. Se pissattaa ja puhdistaa. Koivunlehti on varmaan tervan ja saunan jälkeen paras suomalainen lääke, ennen sitä hautaa.

Niin, se ayurveda jäi sitten kokematta. Nyt vähän nolottaa. Itse asiassa menin sinne Premin jälkeen. Istuskelin odottamassa vuoroa Joen kanssa. Hän kertoi kaikenlaisista toimenpiteistä ja kuinka hoitojen jälkeen muuttuu 10 vuotta nuoremmaksi. Se on kuin auton huolto, vaihdetaan öljyt ja sitten taas kulkee pitkään upeasti. Hoitoihin kuului jotain mömmöjä, joita piti syödä ja sitten oksentaa. Sillälailla puhdistetaan keho.Jonkin aikaa kuunneltuani nousin pystyyn ja sanoin, että bye bye. Take yourself those treatments. Minä en tullut tänne oksentelemaan. Poistuin paikalta. Olihan se vähän nolo temppu.

Tänään olen maalannut taas muureja ja yhden vesialtaan. Alan olla jo aika likainen. Suihkussa en ole käynyt viikkoon. Joka päivä yritän peseytyä kylmän veden ja pesulapun avulla. Päivällä on niin kuuma, että paita on ihan märkä ja hikiseen ihoon tarttuu hiekkaa ja pölyä. Päänahka tuntuu aika kutisevalta. Huomenna täytyy kysyä joltain vierastalossa asuvalta, että pääsisikö käyttämään suihkua. Pyykkiäkin täytyisi pestä taas. Taas täytyy kytätä, koska pesukone olisi vapaa.

Tänään tuli lisää länsimaalaisia tänne. En ole vielä ehtinyt tervehtiä heitä, mutta maalaustyön ääreltä vilkutin jollekin. Taitavat olla kaikki tuttuja. Iltaruokailuun mennessäni olikin siellä yllätys. Biji oli saapunut puhumaan meille. Kaikilla oli ruokailu vielä kesken. Hän puhui aika pitkään. Kaikkea en ymmärtänyt, mitä Parminder käänsi englanniksi, mutta osan kyllä. Didi jäi kuuntelemaan Kristinan saksannosta.

Huomenna maalausurakka jatkuu. Täällä joudutaan maalaamaan jatkuvasti seiniä, muureja ja kaikkea. Ilmasta tulee mustaa saastetta tai mitä lie hometta muureihin ja seiniin. Maali halkeilee ja vaihtaa väriään. Sitten taas maalataan valkoista päälle. En ole vielä oppinut tähän intialaiseen tyyliin, että nopeasti vaan, laadulla ei ole niin väliä, kunhan se näyttää hetken hyvältä. Olen rakennusmestarin tytär ja tottunut siihen, että jos tehdään jotain, niin tehdään kunnolla. Täällä kaikki kestää niin vähän aikaa, että ei ole järkeä tuhrata aikaa siihen "kunnolla tekemiseen".

Siinä maalatessani olen sivusilmällä tiiraillut lintuja. Täällä on paljon lintuja. Hirveästi variksia raakkumassa. Eilen näin KingFisherin eli kuningaskalastajan. Se istuskeli pitkään tolpan päässä ja yritin ottaa siitä valokuvaa. En tiedä onnistuiko. Tämä ei ole oikeastaan lintubongausretki. Vähän salaa vahtaan noita lintuja. Luojan luomia nekin.

Täällä on jonkin verran myös noita villejä kulkukoiria, joita Delhissä on valtavasti. Ne näyttävät kaikki samanlaisilta, sellaisilta alkukoiran näköisiltä. Itse asiassa ne ovat aika paljon meidän Mustikka-koirulin näköisiä, mutta vähän isompia. Eilen illalla, kun olin menossa kotiin, vanhainkotiin, huomasin yhden kulkukoiran. Se pysähtyi ja jäi tuijottamaan minua. Minäkin pysähdyin tuijottamaan. Sitten jatkoin matkaani ja aina, kun käännyin katsomaan sitä, se tuijotti minua. Vielä ennenkuin ryhdyin kapuamaan portaita ylos vilkaisin sitä ja se katsoi minua. Tuijotimme toisiamme tovin ja sitten menin ylös portaita. Koira häipyi jonnekin pimeyteen. Kukahan se oli? Tunnetaankohan me toisemme ennestään? Olipa hupaisa kokemus.

Nyt täytyy taas päästää muut koneelle. Teen iltakävelyn ja menen nukkumaan. Paljon olisi kerrottavaa, mutta ei ehdi kaikkea. Toivottavasti teillä on siellä Suomessa kaikki hyvin. Minkäänlaisia uutisia en ole kuullut koko aikana.