Terveisia taalta Floridasta. Tama taitaa olla nyt ainoa keino saada jonkinlainen yhteys Suomeen, tama blogi.

Saavuin monien mutkien ja kommellusten jalkeen lauantai-iltana West Palm Beach'iin. Minua piti olla joku vastassa, mutta ei ollut. Omatoimisesti sitten hoidin itseni johonkin hotelliin. Yritin siella lahettaa sahkopostia omaisilleni, etta olen perilla. Eihan se onnistunut! En loytanyt, enka loyda vielakaan pikkuisesta laptopistani @-merkkia. Omituista.

Nyt ei ole aikaa sepustella enempia, koska takanani on jono ihmisia, jotka haluavat internettiin. Lapparini toimii, mutta adapterini ei olekaan sopiva. Voi voi... Hankalaa. Kannykkakaan ei toimi.

Jokatapauksessa lyhyesti: olen minian kanssa Floridassa. Syomme vain raakaruokaa eli elavaa ravintoa. Juomme vehnanorasmehua ja muita mehuja. Kaymme erilaisissa terapiahoidoissa, minia viimevuotisen polvivammansa takia ja mina muiden kremppojen vuoksi.

Luentoja on joka paiva ja paivan ohjelma melko kiireinen. 3 viikkoa tata!

Kotiin pitaisi palata kevyempana ja puhdistuneena. Paljon on tapahtunut ja tekisi mieli kertoa. Toivon, etta tama tietokoneongelma ratkeaa ja pystyn kirjoittamaan omalla koneellani. Toivon myos, etta on joskus vahan enemman aikaa...

Koirulia on ikava ja pienia lapsia ja isoja lapsia ja omaa kultaakin.