Ennen joulua kerroin, että kävin mammografiassa. Arvelin, että joudun taas kerran jatkotutkimuksiin. Niin jouduinkin. Viikko sitten otettiin paksuneulanäyte, katsottiin ultralla ja otettiin vielä uusi mammografiakin.

Menin tutkimuksiin ihan leppoisalla mielellä. Onhan minulle tehty noita tutkimuksia melko usein. Sitten rupesi hermostuttamaan, kun hoitaja ja lääkäri olivat niin hellämielisiä ja hoivaavia minua kohtaan. Minulle puhuttiin melkein kuin pienelle lapselle. Lopuksi lääkäri sanoi, että odotellaan nyt niitä tuloksia ja positiivistä tässä on se että kyhmy on huomattu ajoissa. (Sehän löydettiin jo yli kymmenen vuotta sitten!)

Ilmeisesti lääkäri ja hoitaja eivät tienneet, että nämä tutkimukset ovat minulle entuudestaan tuttuja, koska minun entisiä tietojani ei löytynyt mistään. Olen aikaisemmin ollut Helsingissä kirjoilla. Sanoin heille, että siellä ne tiedot ovat, mutta hoitaja sanoi niiden olevan "toisessa systeemissä".

Koko viikon olen ollut vähän levoton asian vuoksi.

Tänään minulla oli puhelinaika lääkärille tuloksien kuulemiseen. Huh! Unohdin soittaa oikeaan aikaan ja soitin tuntia myöhemmin. Onneksi lääkäri oli paikalla. Hän aloitti kertomalla ensin hyvät uutiset: se on hyvänlaatuinen kasvain. Oli sillä joku nimikin, mutta en muista sitä. Sitten hän kertoi huonommat uutiset: se pitäisi poistaa.

Kurjaa! Kurjaa! Kurjaa! Miksi se täytyy poistaa jos se ei minua häiritse? En minä sitä leikkausta pelkää, mutta onhan se kuitenkin jonkinmoinen operaatio. Tante aina sanoo minulle, että ei pitäisi herätellä nukkuvaa karhua. Hänen sisarellaan (Didin äidillä) oli rintasyöpä ja hän menehtyi siihen jo 50-vuotiaana. Minulla ei ole syöpää - vain viaton kasvain, jota en edes itse löydä. Täytyy kysellä lisää lääkäriltä.