Esikoistyttäreni on työmatkalla. Nyt me muut hoidamme kolmen lapsenlapseni kuljetuksia harrastuksiin. Kyllä vähän ihmetyttää, miten Esikoiseni pystyy hoitamaan nämä jutut? Toki Vävykin hoitaa oman osuutensa.

Tänään menen Helsinkiin ajoissa, että ehdin ensin viemään Pojalleni Vävyn auton avaimen. Sitten haen Ykkösen (ekaluokkalainen) iltapäiväkerhosta ruuhka-aikaan ja vien hänet kuvataidekouluun. Poika hakee Kakkosen ja Kolmosen päiväkodista ja kävelee heidän kanssaan Vävyn autolle, joka on lähellä muskaria. He ottavat autosta Kakkosen kanteleen ja Kakkonen menee muskariin. Poika kävelee Kolmosen kanssa kotiin, jonne minäkin tulen pian autolla. Vävy tulee töistä junalla ja ottaa Kakkosen muskarista autoon. Sitten hän lähtee hakemaan Ykköstä kuvataidekoulusta autolla. Huh! Paljonkohan kello on, kun he ovat kotona?

Omilla lapsillanikin oli paljon harrastuksia ja kuskasin heitä yksin joko kävellen tai autolla. Mutta minä olin kotona aina heitä varten. Kuskasin usein muidenkin lapsia harrastuksiin. Kyllä ihmettelen töissäkäyviä vanhempia. Miten ihmeessä he jaksavat kaiken tämän ruljanssin? Minulla ei ollut sukulaisia auttamassa. Onneksi Esikoisellani ja Vävylläni on sisko, veli ja minä.

Lastenhoitoon tarvitaan koko kylä. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät sen ja panevat kortensa kekoon. Lapset tarvitsevat huolenpitoa ja välittämistä. Vanhemmat tarvitsevat myös muita ihmisiä tuekseen. Miksi nykyisin niin kovin moni nuori elää jossain sumussa ja tekee epätoivoisia tekoja? Miksi kouluissa ammutaan?