Meillä on taas vieras. Hän on etelä-afrikkalainen Judith, astrofyysikko. On aika mielenkiintoista kuunnella hänen tarinoitaan ja elämästään Etelä-Afrikassa. Kaikki on niin toisenlaista kuin täällä Suomessa.

Eilen hän kertoi niin hauskan jutun, että on pakko jakaa se muiden kanssa. :-D

Hän osti oman talon villieläinpuiston vierestä. Myyjä sanoi, että hänen täytyy rakentaa aita tontin ympärille. Hän rakennutti puisen melko korkean aidan. Eräänä yönä hän kuuli kamalaa meteliä puutarhastaan ja meni katsomaan ulos. Hän sytytti puutarhan valot ja näki suuren uroselefantin töräyttelevän kärsällään uima-altaassa. Se oli kaatanut pimeässä puisen aidan ja lipsahtanut uima-altaaseen. Koska se on niin suuri ja painava,  vesi oli loiskahtanut pois ja norsu ei päässyt altaasta ylös. Se "soitteli torvellaan" kauhuissaan. Judithin täytyi kolmen aikaan yöllä soittaa apujoukkoja päästämään norsu pois pinteestä.

Ensin elefantti täytyi rauhoittaa nukutuspiikillä, joka ammuttiin siihen. Sitten se nostettiin nosturilla ylös uima-altaasta. Aikamoinen tapaus! Meidän on vaikea kuvitella sellaista täällä Suomessa. Norsun vierailun jälkeen Judith rakennutti vahvemman aidan tontin ympärille. Ihmettelinkin, että eikös leijonatkin pysty kiipeämään puisen aidan yli?

Uuden aidan myötä oli taas rauha pihalla - ei norsuja eikä leijonia - mutta käärmeitä tuli silti. Judithilla on tapana pestä pyykkiä myöhään iltaisin ja käärmeet tulevat lämmittelemään pesukoneen alle. Yääääk!