Vilhon ja Rositan poikaset ovat virkeitä ja nälkäisiä. Emot tuovat ruokaa ahkerasti. Poikaset kasvavat nopeasti ja niillä on jo pikkuiset siivet. Katselin äsken, kun Vilho toi sätkivän toukan. Se yritti tunkea sitä poikasen suuhun, mutta toukka kiemurteli niin kovasti, että sen oli vaikea osua suuhun.

En ole tänä vuonna ehtinyt tarkkailla tipuja niin paljon kuin aikaisempina vuosina. Olen ollut kaksi viikkoa Helsingissä hoitamassa lapsenlapsia. Iltaisin olen kurkistanut pönttöön ja aina hämmästynyt, miten kovasti poikaset kehittyvät. Minulla ei ole mitään tallentavaa ohjelmaa, jolla voisin tarkastaa päivän tapahtumat. Kuvia otan aina silloin kun katson pönttöön.

Toivottavasti tänä vuonna kaikki poikaset selviytyvät elävinä maailmaan. Viime vuonna niistä kuoli suurin osa. Muistaakseni vain neljä selviytyi ulos pöntöstä. Se oli kauheaa katseltavaa, kun silmien edessä poikanen toisensa jälkeen menehtyi. Haukkoi vain henkeään heltken ajan ja kuukahti sitten paikalleen.

Olen huolehtinut, että tänä vuonna ei ole lintujen ruokintaa pihalla. Tutkimusten mukaan poikaset, jotka saavat ihmisten antamaa siemenruokintaa, eivät selviydy. (Täytyy kaivaa esille se raportti jostain ja laittaa tänne.) MInulla on vain oraville pähkinöitä kannellisessa pöntössä. Sieltä eivät linnut voi käydä napsimassa. Viime vuonna meidän pihalla oli pähkinöitä ja auringonkukan siemeniä lintulaudalla. Ne olivat tarkoitettu oraville, mutta linnutkin kävivät siellä. Ajattelin, että eivät linnut nyt niin hölmöjä ole että veisivät poikasilleen siemeniä. Taisivat kuitenkin viedä. Pikkuiset massut eivät sulata siemenruokaa. Ne tarvitsevat proteiinia, toukkia, hyönteisiä ja sen semmoista. Nyt näyttää siltä, että sitä tuodaan ammottaviin suihin.