Tanaan paasin ensimmaista kertaa katsomaan Floridaa. Kaytiin Minian kanssa ulkona hakista! Vuokrasimme eilen auton ja ajoin ensimmaista kertaa elamassani autoa Valloissa. Vahan pelotti, mutta matka ei ollut pitka ja Minia kannusti vieressa.

Tanaan lahdimme seitseman aikaan aamulla reissuun. Mukaan tuli kanadalainen Gail, joka on aivan ihana ihminen. Meilla ei ollut ihan tarkkaa suunnitelmaa, minne mennaan ja mita tehdaan. Olimme Minian kanssa hylanneet ajatuksen lahtea paivaristeilylle Bahamasille. Se ei varmaan olisi ollut meille sopiva reissu juuri nyt. Liikaa viettelyksia ja ongelma siita mita syomme matkalla. Kalliskin.

Ajaa korottelimme Miami Beachille. Minia aloitti ajamisen, mutta melko pian Gail ryhtyi ohjastamaan. Loppujen lopuksi minun ei tarvinnut ajaa ollenkaan. Gail on hyva kuski ja tottuneempi naihin oloihin.

Miami Beachilla oli aikamoisen komeita "taloja", joissa oli merinakoala etu- ja takapuolella taloa. Toisella rannalla oli laiturissa komea pursi. Oli toinen toistaan komeampaa villaa ja kartanoa. Miami Beachin loppupaassa menimme hiekkarannalle syomaan evaitamme. Minia totesi, etta meilla on varmaan rannan terveellisimmat evaat. Versot ja idut maistuivat.

Ilma oli minun onnekseni pilvinen ja Atlantin rannalla tuulikin mukavasti. Olisin lakahtynyt ilman sita tuulta. Tuli mieleen, etta noin vuosi sitten tuijottelin Atlantin rantaa sen toisella puolella, La Palman saarella Kanarialla. Taytyy katsoa kartasta, ovatko samoilla leveysasteilla.

Olin luvannut Minialle, etta ostan hanelle uudet bikinit Miami Beachista. Emme kuitenkaan menneet shoppailemaan, vaan jatkoimme Miamin lapi lanteen. Minia saa nyt tyytya West Palm Beachin bikineihin.

Ajoimme lanteen intiaanien reservaattiin. Nyt ei ole kirjasta ja karttaa tassa, etta voisin sanoa intiaanien nimen... Se oli joku micco....Kerron myohemmin.

Se ajomatka kannatti! Kavimme intiaanien museossa ja kasityomyymalassa. Se oli melko pienimuotoista, mutta kiinnostavaa. Lopuksi oli "taistelunaytos" alligaattorin kanssa. Minun ja Minian kavi saaliksi alligaattoria. Sen leukoja aukaistiin ja sita sohittiin kepilla. Ei se varmaan oikeasti karsinyt.

Naytoksen jalkeen hurautimme vahan matkan paahan, jossa paasimme ajelulle suolle. Kuski oli miccol... -intiaani, isokokoinen ja puhelias mies. Meille annettiin ensin pumpulitupot kateen, jotka laitettiin korviin. Ihmeellisen alumiinialuksen perassa oli joku tuuletinta muistuttava juttu ja moottori piti kovaa metelia.

Melkein koko Florida tuntuu olevan rametta ja suota. Tama suo, missa ajelimme on suojeltua aluetta. Ihmettelin, miten sellaisella mekastavalla hakkyralla saa siella kulkea. Taitaa olla lintujen pesinta-aika meneillaan. Luulisi niiden hairiintyvan. Eivat ne kovasti pelanneet alusta. Toiset jopa seurasivat mukana. Pysahdyimme muutaman alligaattorin kohdalla ja kuski antoi niille valkeaa leipaa. Linnut, joiden nimea en tieda, tulivat myos ottamaan osansa. Linnut olivat suorastaan kesyja! Vahan tuntuu, etta alligaattoritkin olivat kesyja. Pullaa ne nayttivat syovan mielellaan.

Kuski osasi paljon sanoja eri kielilla. Han tiesi myos, etta racoon on suomeksi pesukarhu. Han tiesi sen myos monella muulla kielella.

Minia ja Gail saivat ohjata meidan alusta. Minakin olisin saanut, mutten halunnut. Tuntui hankalalta kiiveta sinne korkealle ohjauspenkille. Matkalla nain monenlaisia lintuja. En tunnista moniakaan. Ovat ihan eri sorttia, kuin Euroopassa.

Sitten tuli kiirus! Yritettiin ehtia dinnerille, kun tiedettiin, etta on jateloa jalkiruuaksi. Matkalla meinasi iso kotka lentaa auton tuulilasiin, mutta onneksi se ehti vaistaa. Huh! En oli ikina nahnyt kotkaa noin lahelta. Sekin on selvittamatta, mika kotka se oli. Myohastyttiin dinnerilta, mutta Minia kavi keittion puolella puhumassa ja saatiin avocadoja, pienia paprikoita ja versoja. Ja sita ihanaa pahkinajaateloa! Jalkiruokaa on vain kerran viikossa - lauantaina. Olisi ollut kurjaa missata tama herkku. Se on tehty idatetyista pahkinoista valmistetusta maidosta, jossa on mausteena mm. kanelia. Ihanaa!

Nyt on aika menna nukkumaan. Taitaa olla nokka vahan karahtanyt, vaikka olikin pilvinen paiva.