Käväisin mammografiassa. Taas pulpahti epävarmuuden olotila. Se on aina niin. Kunnes saa tulokset, joissa sanotaan, että kaikki on OK. Ajaa hurautin Helsinkiin muina naisina, ilman huolen häivää mielessä, mutta takaisin ajoinkin sitten otsa rypyssä.

Olin vielä aika nuori, kun ensimmäisen kerran löydettiin pieni kyhmy toisesta rinnasta. Muistan sen tunteen, kun istuin ja odotin pääsyä ohutneulanäytteen ottoa varten. Olen ollut aina piikkikammoinen ja sekin vielä lisäsi pelkoa. Eihän se neula mikään iso ole, mutta se laite näytti kammottavalta. Onneksi lääkärisetä oli mukava ja ymmärtäväinen. Samoin avustava hoitaja oli ystävällinen. Näytteen otto meni hienosti, eikä se edes sattunut kovasti.

Sitten jäin odottamaan tuloksia. Huh! Se oli inhottavaa aikaa. Epävarmuus! Oli kyhmy ja siitä oli otettu näyte, mutta ei tiennyt oliko tilanne vakava. Ei se onneksi ollut vakava. Hyvänlaatuinen pieni kyhmy, jolla oli joku nimikin, mutta en muista sitä enää. Lääkäri selitti minulle, että ei ole mitään hätää, eikä tarvitse pelätä. Helpotuksen huokaus!

Sen jälkeen kyhmyä on tarkkailtu ja siitä on otettu ohut- ja paksuneulanäytteitä. Joskus tuntuu, että kyllä se siitä pahanlaatuiseksi muuttuu, kun sitä niin kovasti tongitaan. Kerran jouduin muiden juttujen takia magneettikuvauksiin ja siinähän näkyy sitten ihan kaikki. Taas otettiin kyhmy tarkkailun alle ja ravasin kaikenkokoisten neulojen näytteen otoissa. Silloin taisi minulta mennä ohi se piikkikammokin. Varsinkin, kun jouduin käymään myös keuhkojen punkteerauksessa. Ohut- tai paksuneulanäytteen otto ei ole mitään siihen verrattuna (eikä se punkteeraaminenkaan hirveää ollut). Näihin tutkimuksissa käynteihin tuli rutiinia ja opin luottamaan hoitajiin ja lääkäreihin.

Tänään röntgenkuvia oli ottamassa nuori mies. Hän oli oikein taitava. Koskaan ei ole homma sujunut niin kivuttomasti kuin tänään. Sanoinkin siitä hänelle. Hän sanoi minulle, että ei se enää tässä iässä satu niin paljoa. Häh?

Taas tuli sellainen hassu olo, että pitiköhän se mies minua vanhana? Kummallista, kun en itse tunne itseäni yhtään vanhaksi. Kuusikymppiäkin on vasta vähän yli vuoden päästä. Nuorihan minä!

No, nuori tai vanha, jotain on sentään tullut nähtyä elämässä. Turhanpäiväinen pelko jostain tutkimuksesta on sivuutettu. Omaksi parhaaksihan ne tutkimukset ovat. Ja on hienoa, että tulee aina kutsu mammografiaan. Jos asian hoitaminen olisi minusta kiinni, niin jäisi mammografiat käymättä. Unohtaisin tai siirtäisin aina eteenpäin. Tässä asiassa täytyy myöntää, että "on ilo maksaa veroja". Mammografiaseulonnoissa löydetään tarpeeksi varhain monia rintasyövän alkuja, jotka voidaan hoitaa.

Toivon tietysti, että minun tulokseni on taas negatiivinen ja voin jatkaa  elämää rauhallisella mielellä vuoden eteenpäin. Silti tämä epävarmuuden olotila vaivaa minua siihen saakka, kunnes tulokset tulevat. Ehkä se on valmistautumista pahimpaan. Oli tulos mikä tahansa, odotan sitä hartaasti. Epävarmuus on kurja olotila
.