Eilen tein iltasella puutarhahommia (huom! kuva ei ole puutarhastani, vaan Blenheimista, Englannista ;-D). Koko kesän olen tuijottanut pihan yhtä nurkkaa ja kammoksuen ajatellut siivoavani sen. Huh! täynnä nokkosia.
Iltapäivällä vähän ukkosti täälläpäin ja sähköjärjestelmäni olivat taas sekaisin. Mutta sateen ja ukkosen jälkeen oli lämmintä ja leppoisaa. Ryhdyin hommiin. Ensin poistin murheenkryynin, muovisen kompostikehikon, joka oli auennut sivusta. Ostin sen Lidl'istä viime kesänä ja se hajosi heti toisena päivänä. Kirjoitin reklamaation Lidl'iin, mutta olin tietenkin hukannut kuitin. Olin niin vihainen moisesta, huonolaatuisesta kompostikehikosta, että kirjoitin Lidl'iin, etten enää koskaan asioi heillä, koska myyvät niin huonoa tavaraa. Vastauksena sain ystävällisen viestin: "Kiitos palautteestanne...." Lupasivat auttaa, että voisin saada uuden kompostorin maahantuojalta. Asia unohtui ja kompostikehikko on ollut hajallaan meidän pihan nurkassa.
En ole eläissäni nähnyt niin isoa vesiheinää ja niin paljon! Koko komposti oli valtavan vesiheinän peitossa. Kun sain purettua kehikon ja siirrettyä sen toiseen, huomaamattomampaan paikkaan, ryhdyin "vesomaan" nokkosia. Didi sai muuten pystytettyä kompostin ja pysymään ehjänä. Nyt voin siis käyttää sitä taas.
Laitoin puutarhahanskat käteeni ja rupesin vetelemään valtavia nokkosia juurineen maasta. Nokkosten lehdet olivat melkein syötyjä ja niissä oli mustia toukkia. Lehtiä tai ei, ne polttivat hanskojen läpi. Oikein sattui. Pakko oli jatkaa työtä, joka on kuitenkin tehtävä. Käsivarteni olivat rakkuloilla ja nilkkojakin poltti. Ei ihme, että vanha kansa on nimittänyt nokkosia viholaisiksi vai oliko se vihulaisiksi.
Sieltä nokkosten keskeltä löysin yhden puun, jonka olin aivan unohtanut. Istutin sen kolme vuotta sitten ja jostain syystä se ei ole kasvanut. Ensimmäisenä syksynä siinä oli kaunis syysväri. Seuraavana keväänä se teki lehteä, mutta lehdet taisivat paleltua. Niin tapahtui tänäkin kesänä. Se on jonkinlainen pihlaja, nimeä en muista. Nyt se oli tehnyt lehtiä ja näytti enemmänkin pensaalta. Yritän hoitaa sitä nyt hyvin. Jospas se hyvinkin lähtee ensi kesänä parempaan kasvuun!
Nyt on viholaiset saatu pois ja ruma nurkkaus näyttää taas siistiltä. Koko illan käsivarteni ja sormeni olivat punaiset ja niitä pisteli kovasti. Vielä aamullakin kädet tuntuivat oudoilta. Koskaan ennen ei ole kestänyt näin kauan toipua nokkosten polttamista. Olivat äkäisiä nokkosia.
Nokkosen poltto ei ole vaarallista. Luulen, että se on "terveellistä". Sitä on käytetty ennen vanhaan parannuskeinona, ties mihin vaivoihin. (Toivo Rautavaaran kirjasta selviäisi.) Eräs hyvä ystäväni sanoo, että kun nokkoset polttavat puutarhassa ihoa, hän saa aina lisäpuhtia. Itse olen huomannut saman asian. Eilenkin tein vielä vaikka mitä töitä ja virtaa riitti.
Kommentit