Saksan poikamme Timo tuli eilen Intiaan ja joutui yopymaan Sunnyn luona Delhissa. Joten tapasimme Timon vasta tanaan aamupaivalla. Han oli vahan ressukan nakoinen tullessaan, vasynyt ja viluinen. Han ei arvannut, etta taalla onkin aamuisin ja iltaisin niin koleaa. On tainnut ottaa liian ohkaisia vaatteita mukaansa. No, tarvittaessa ostamme hanelle tuolta koulun kaupasta kouluvaatteet. Ne ovat ihan mukavan nakoisia. Taidan hommata itsellenikin jotain sielta, (jos vain kokoja loytyy).

Mina olen ollut aika kovassa flunssassa, mutta Didilla on flunssa ja mahatauti jo ohi. Han aloitti tyonteon taysilla eilen. Itse kavin siella hamaratohtorilla, joka olikin mukava tuttavuus. Tohtori Ursula otti minulta sormenpaasta pisaran verta ja laittoi sen mikroskooppiin. Sain itsekin kurkistella, mita siella nakyi. Siella oli mustaa ja valkoisia taplia. Siita han sitten kertoi, mika minua vaivaa. Kaikki tuki Premin diagnoosia: sappi ja maksa ja haima. Lisaksi loytyi candida, joka tuntuu olevan kovin yleista. Kiitos Riikka, kun etsit minulle tuon darkfield-sivun. Siellakin oli jotain candidasta, mutta en nyt millaan kerkea lukemaan sita.

Olemme olleet tohtori Ursulan kanssa nyt paljon tekemisissa. Han on laakinnyt minua ja Didia. Joka vaivaan loytyy hanen "taikalaukustaan" joku nappula tai linimentti. Didi sai pienia valkoisia mahatautiinsa ja mina sain jotain "baby-penisiliinia" tahan flunssaan. Lisaksi sain tippoja nenaan laitettevaksi candidaa vastaan ja jotain voidetta selkaan ja lonkkaan hierottavaksi. Eilen Didi hieroi sita selkaani ja nukuin hyvin ensimmaista kertaa taalla. Sanky on niin kova, etta minulla on ollut vaikeuksia nukkua. Selka ei ole tykannyt ihan noin kovasta alustasta.

Asken eras saksalainen, tai minkamaalainen lineekaan, neuvoi minulle kuinka vaihdetaan nappaimisto suomalaiseksi, mutta se katosi taas johonkin. Mutta himskatti! Tämä näppäimistö-asetushan on saksalainen ja heillähän on Ä ja Ö! Olen turhaan kirjoittanut ilman pisteitä. Täytyy vain muistaa ulkoa kirjainten paikat, koska näppäimissä lukee jotain aivan muuta ja lisäksi intialaiset kirjaimet. Voi että olen ollut tänään tomppeli!

Vaikka olen vielä vähän flunssassa, aloitin työnteon tänään. Maalasin pikkuisen siellä sun täällä, mutta mitään suurta projektia en aloittanut. Huomenna teen sitten vähän enemmän. Timokin tekin hommia tänään. Hän auttoi isäänsä pikku-Sarovarin maalaamisessa.

Täällä alkaa olla jo aika valmista, mutta vielä on remontoitavaa ja maalaamista. Iltaisin on kuin joulumaassa, kun joka puolella on jouluvaloja. Intialaiset rakastavat kaikenlaisia valaistusjuttuja. Minulle tulee mieleen jouluvalaistus, mutta täällä se ei tietenkään ole sitä. Noita samettikukkanauhoja on taas ilmestynyt lisää. Niitä on kaikkialla.

Eilen oli tuolla urheilukentälle rakennetussa suuren, suuressa teltassa "massahäät". 30 paria juhlivat häitään ja heidät "vihittiin" avioliittoon. Kaipa se oli vihkiminen sikhiläisittäin. Kyllä oli hienoa nähtävää! Morsiamet olivat pukeutuneet punaisiin ja heillä oli punainen huivi vai shaaliksiko sitä kutsutaan? He olivat visusti huivinsa suojissa ja katse oli maahan. Sulhaset eivät olleet niin prameasti pukeutuneita, mutta kaikilla oli komea turbaani. Useimmilla oli punainen turbaani, joillakin vaaleanpunainen ja muutamalla keltainen. Kun sulhaset tulivat ensin kumartamaan sukulaistensa kanssa alttarille, heillä oli jotain kummallista päässä. Se oli kiinnitetty turbaaniin ja siitä roikkui jotain pitkiä roikottimia kasvojen edessä. Aika omituinen ilmestys. Lisäksi joillakin sulhasilla oli kaulassaan erikoisen näköinen asetelma, jossa oli valtavasti seteleitä, rupeita. Jotkut pitivät nämä seteliroikuttimet vielä vihkitilaisuudessakin kaulassaan.

Muutamalla sulhasella oli vaalea puku päällään, mutta useimmat olivat aivan tavallisissa vaatteissa, farkuissa ja pusakassa tai villapaidassa. Voi että nämä pariskunnat näyttivät niin nuorilta! Morsiamet olivat kuin tyttösiä, sieviä ja siroja. Sulhaset olivat kaikki vielä poikasia. Tämä on tietysti minun näkemykseni, joka olen vanha tantta.

Pariskunnat tulivat alttarin ääreen, noin kymmenen kerrallaan. Ensin he istuivat maassa ja oli jotain puhetta ja laulua. Sitten sulhasen otti jostain kätköistään kankaisen nauhan, useimmiten punaisen tai vaaleanpunaisen, mutta eräällä sulhasella näytti olevan kirjava pyyheliina. Sulhanen piti nauhasta kiinni edessään ja nauha kulki hänen olkansa yli morsiamelle. Sitten pariskunnat lähtivät musiikin säestyksellä kiertämään alttaria, sulhanen edellä ja morsian perässä. Se oli jotenkin sievän näköinen näytelmä, mutta eurooppalaiselle ehkä vähän outoa. Morsiamet kulkivat sulhasen perässä kuin orjat, katse maahan luotuna. Tämä kävely tehtiin kolme kertaa. Sitten vaihtui alttarille uudet pariskunnat.

Tilaisuus kesti aika kauan ja koko ajan täytyi istua maassa. Se oli vaikeaa minulle ja nousinkin jossain vaiheessa ylös. Jäin joksikin aikaa seisomaan taka-alalle, mutta sitten tuli Parminder ja järjesti minulla ja parille muulle huonoselkäiselle tavallisen tuolin. Jäin katsomaan häät loppuun asti.

Unity of Manin lahjoittamat häälahjat olivat esillä samaisella suuressa teltassa. Oli todella mukava nähdä, mihin rahat menevät! Kaikki nämä 30 paria ovat köyhiä. Intiassahan morsiamen vanhempien on lahjoitettavat morsiusparille tietty määrä omaisuutta ja vanhemmat valitsevat lapsilleen puolisot. Näiden nuorten vanhemmat eivät pysty moisiin rahamääriin, joten Unity of Man lahjoittaa köyhille pareille kodin alkukaluston: parisänky, sohva, pöytä, peilipöytä, jakkara, sänkyvaatteet, astiasto, keittiövälineitä yms. tarpeellista ja kääytännöllistä. Näytti siellä olevan kankaita vaimon vaatteisiin ja ehkä miehenkin. Joku sanoi nähneensä kultakellotkin molemmille. Sitä en huomannut. Olen myös käsittänyt niin, että nämä parit saavat itse valita puolisonsa, joten ovat siis rakkausavioliittoja. Tämä asia pitää vielä tarkistaa.

Eilen oli Itsenäisyyspäivä Suomessa. Onnea 90-vuotias Suomi! Itse juhlistin sitä täällä sytyttäen kaksi sinivalkoista kynttilää ruokapöytäämme klo 18.00 täkäläistä aikaa (= 3 ja puoli tuntia eteenpäin Suomen ajasta). Kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Meitä on täällä tällä hetkellä monia eri kansallisuuksia, että tunsin itseni kovin pieneksi ja Suomen pieneksi maailmankartalla. Seisoskelin hetken aikaa ruokapöydän lähettyvillä ja tuijotin Suomi-kynttilöitä. Kenellekään ei sanonut mitään se, että kaksi sinivalkoista kynttilää palaa pöydällä. Vain minun ajatukseni kävivät siellä kaukana Pohjolassa. Ympärilläni kuulin erilaisia kieliä puhuttavan: saksaa, englantia, ranskaa, italiaa, kroatiaa, sloveniaa, romaniaa yms, mutta ei suomea, eikä ruotsia.

Nyt alkaa väsymys painaa silmäluomia. Paljon olisi kerrottavaa. Pian on edessä se h-hetki, jolloin nuo symbolit tuolla Sarovarin "laivan" katolla paljastetaan. Sitä ennen on uurastettava, että ansaitsee sen kokemuksen. Huomenna taas maalaushommiin ja Premin vastaanotolle piikille. Premin hoito on selvästi auttanut. Pahin kankeus jaloista on poissa. Ja homeopatiahan taitaa olla aika hidasta hoitoa. En tiedä, en ole ennen kokenut, saatikka sitten tätä hämärähoitoa. Oppia ikä kaikki!

Lintuja täällä on niin vietävästi! Harmi, kun ei tullut Pasin Kaijan lainaama lintukirja mukaan. On kovin erikoisen näköisiä lintusia. Tänään maalatessani tuli sellainen pikkuinen lintu minua härnäämään. Se keikutti pyrstöään ja kiusasi minua. Ei päästänyt tarpeeksi lähelle, että olisin nähnyt kunnolla. Se oli punertavan ruskea ja keikutti pyrstöään, joten voisikohan se olla leppälinnun sukulainen? Talvehtivatkohan ne Intiassa? Luulin että Afrikassa.

Voikaa hyvin siellä Suomessa. Terveisiä myös Oxfordiin Villelle, Marialle ja Essin perheelle. Vernalla on varmaan hauskaa, kun näkee syntymäpaikkansa. Pusuja mummin kullanmuruille!