Tänään alkaa meidän talo täyttyä äärimmilleen. Ensin tulevat lapsenlapset illansuussa. Huomenna tulee Saksantytär Lena ystävänsä kanssa. Keskiviikkona saapuu Pariisin sisko Marlis. Enempää ei löydy petipaikkoja, ellei sitten laiteta patjoja lattialle. Itse asiassa minä joudun nukkumaan lattialla.

Voi tulla vähän taukoa blogiin. Ehkä en pääse/ehdi kirjoittelemaan tänne. Meidän työhuonekin on asutettu. Toivottavasti sentään pääsen maksamaan laskuja työhuoneen koneelle. Vähän sääli, etten ehkä voi kirjata tapahtumia tuoreeltaan. Silloin, kun talo on täynnä väkeä, sattuu ja tapahtuu aina jotain hassua.

Ihana nähdä Lenaa taas pitkästä aikaa! Hän on ihana, suloinen tytärpuoleni. Me olemme hyvät ystävät. Lena on nykyisin Saksan armeijan leivissä.

Ihanaa tavata myös Pariisin sisko Marlis! Olisin toivonut, että hän olisi tullut parempaan ajankohtaan. Nyt olen etupäässä lapsenlasten kanssa, enkä ehdi istuskelemaan hänen kanssaan. Mutta Marlis ei halua tulla tänne Pohjolaan talvella tai edes syksyllä. Liian kylmä. Hrrrr.... Onneksi tapaan hänet syyskuussa Hannoverissa Didin kaksoisveljen luona. Meillä on perhetapaaminen. Saksalaiset rakastavat perhettään.

Meidän kansainvälinen sukumme kasvaa taas. Saksanpoika Timo ja hänen venäläinen vaimonsa Masha saavat ensi vuoden alussa toisen lapsen. On varmaan pakko ruveta miettimään Didin kanssa talon laajennusta. Vierashuoneita tarvitaan lisää. Sitten me täällä talvisaikaan Didin ja Mustikan kanssa huhuilemme toisillemme, isossa talossa. :-D