Hauska nähdä kaiken muuttuvan päivä päivältä juhlavammaksi ja juhlavammaksi. Tänään laitettiin jo teiden ja käytävien ylle sellaiset koristenauhat, joita täällä aina käytetään juhlien aikana. Ne ovat: naruun sidotaan kullan- ja hopeanvärisiä ja punaisia, vihreitä ja sinisiä kiiltaviä nauhoja roikkumaan. Ne suhisevat kuin Suomessa järven rannan ruovikko ja kiiltelevät kauniisti illalla. Antavat juhlahumun tuntua.

Eilen kuoli vanha mies vanhainkodin alakerrassa. Kun menin pesemään käsiäni huoneeseeni, portaiden alapäässä istuva vanhus kertoi minulle. En aluksi meinannut saada selvää hänen puheestaan (Intian englantia), mutta sitten ymmärsin ja tajusin yhtäkkiä, että ympärillä tapahtui jotakin. Kuolleen miehen huoneen ovi oli auki ja siellä ravasi väkeä. Oven viereen ulkopuolelle oli asetettu iso matto, jolla istuskeli naisia. Tämä pois lähtenyt mies oli siis sama, jonka näin ensimmäisenä päivänä vanhainkotiin tullessa. Hän ei ollut varsinaisesti vielä vanhus. Hän teki jonkinlaisia töitä vielä täällä, mutta asui vanhainkodissa. Hän oli hyvin, hyvin pitkä ja laiha mies. Sikh, koska hän käytti turbaania. Näin hänet joka päivä, eikä hän näyttänyt yhtään sairaalta. Aina hän puuhasteli jotain. Eräänä päivänä hän oli kyykyssä huoneensa ovensuussa ja öljysi vanhoja lukkoja. Viimeisenä iltana näin hänen istuskelevan ovensa vieressä miettiliään näköisenä ja hätistelevän kärpäsiä kasvoiltaan. Iltapäivällä hänet vietiin traktorin peräkärryllä pois valkoisella liinalla peitettynä. Täällähän poltetaan vainaja heti samana päivänä. En tiedä missä se tapahtui. Näin kävi pitkälle, laihalle miehelle, jonka nimi lukee vielä hänen ovensa yläpuolella.

Livahdin taas tänne tietokoneelle ihan salaa. Minun pitäisi olla nyt alakerrassa siivoamassa Didin jälkiä, kun hän maalaa. Menen kohta, kunhan ensin vähän rupattelen. Täällä on myös slovenialainen Matjias, jonka kanssa meillä on monesti ollut mukavia juttuhetkiä. Nyt tuli Dorothea ja haluaa päästä koneelle heti.

Hei sitten taas. Alkaa olla vähän ikävä kotiin.