Melkein koko lauantai on kulunut itävaltalaisen ystäväperheen keittiössä. Olen ollut vähän ihmeissäni, että eikö me muuta tehdä? Tämä on ollut aina tapana täällä. Kaikki kokoontuvat Muttin keittiöön istuskelemaan.

Talo on aika suuri omakotitalo. Huoneita on paljon ja Willi rakentaa jatkuvasti uutta. Autotallin yläpuolelle on parhaillaan rakenteilla uusi huoneisto keittiöineen kaikkineen. Se tulee kuulema vieraille, siis meille. Pihan perällä on myös suuri talo, jossa asustaa Willin veli Erwin perheineen. Erwinin vaimo ja poika tulevat aina Muttin keittiöön istuskelemaan, kun me olemme täällä. Stefan on myös Willin veli ja hänkin tuli tänään tyttöystävänsä kanssa keittiöön.

Kaikki tulevat katsomaan ja kuulemaan Didiä, joka hauskuuttaa kaikkia. Didi on kaiken keskipiste. Ja meillä kaikilla on mukavaa.

Eilen olin siinä luulossa, että tänään menemme eläinpaikkaan (Tier-Platz). Sitten minulle selvisi, että se onkin teepaikka (Tee-Platz). Iltapäivällä rupesin kyselemään, että koska mennään? Me menimmekin vain kävelylenkille. Oikeastaan se oli ihan mukavaa. Olen aina pitänyt tätä aluetta hyvin lättänänä, mutta nyt oltiinkin vähän korkeammalla. Sain nähdä koko Welsin kaupungin sieltä mäen rinteeltä.

Ilma muuttuikin kauniiksi iltapäivällä, mutta tuuli reippaasti. Ensimmäisen kerran käytin takkia tällä reissulla. Kävelimme mukavalla metsärinteellä ja ihastelin suuria puita. Metsän pohjalla kasvoi murattia. Olen ollut viime aikoina kovasti kiinnostunut puista ja harmittaa, kun en tunne kaikkia lehtipuita. Kysyn aina Tantelta puiden nimiä saksaksi ja hän kertoo. Kun tarpeeksi usein kyselen, rupean varmaan oppimaan niitä. Täytyy ostaa joku "puukirja" suomeksi, että opin nimet myös suomeksi.

Kävelyretkemme jatkui peltojen poikki ison maalaistalon takaa takaisin autotielle. Näin vihdoin ihan läheltä maissipellon, jossa oli valmiita maisseja. Ne varmaan korjataan talteen pian. Maissin varret olivat yllättävän korkeita, paljon meitä korkeampia.

Retken jälkeen emme sitten muuta tehneetkään kuin istuskelimme keittiössä. Minun oli pakko käydä aina välillä ulkona haukkaamassa raitista ilmaa, koska keittiö on aika pieni. Sinne tuli kuuma ja meinasi happi loppua. Hauskaahan meillä oli, mutta minulta jää aina suurin osa ymmärtämättä kielen takia.

Onneksi Willi halusi taas antaa minulle jalkahierontaa. Se on oikeastaan jotain painantaa, olisikohan jotain tekemista akupunktion kanssa. Sain sitä eilenkin ja selvästi lonkka tuntui paremmalta, samoin niska. Tänään hän selitti, mitä vaivoja minulla on. Ristiselässä ja niskassa on vikaa. Willi kehotti minua menemään osteopaatille Suomessa.

Sitten taas keittiöö istumaan. Huh! hellettä! Katoin Tanteen ja huomasin hänen olevan punainen kasvoiltaan. Pyysin häntä tulemaan ulos kanssani. Hän ilahtui ja seisoi hetken ulkosalla ja haukkasi raitista ilmaa. Käskin hänen syödä Abendbrotia (iltapalaa) ja mennä nukkumaan. Hän oli mielissään ja teki niinkuin käskin.

Nyt menen minäkin nukkumaan. Aamulla aikaisin lähdemme St Gilgeniin. Gute Nacht.