Nyt se on ohi! Vuoden ensimmäinen ukkonen! Jo toista tuntia ennen sen tuloa tunsin taas omituisia oireita. Olo oli raskas, mutta päässä heilahti jotenkin kummasti. Suhinaa korvissa ja raskas hengitys.

Olen lapsesta asti potenut näitä oireita ennen ukkosta ja sen aikana. Mahtaakohan kukaan muu ihminen maailmassa tuntea samoin? Lapsena sain usein ripulin ja oli oksettava olo jo monta tuntia ennen ukkosta. Vaikea kuvailla noita oireita, mutta outoa se on.

Olin yksin kotona, kun huomasin ukkosen tulevan. Istuin tietokoneen ääressä. Tarkoitus oli maksaa laskuja ja sen jälkeen jatkaa paperitöitä. Ensimmäisen rysäyksen jälkeen suljin tietokoneen.

Minun on saatava koko ukkosilman ajan tarkkailla solun kulkua. Kun leimahtaa, lasken sormillani kuinka kaukana se on. Olo helpottuu vasta, kun solu alkaa etääntyä.

Yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla! Katselin keittiön ikkunasta naapureiden taloja. Katoilta alkoi tippua isoja valkoisia kokkareita. Luntako? Maa alkoi olla valkoisena. Menin katsomaan olohuoneen ikkunasta terassimme muovikattoa. Valkoista sohjoa täynnä! Rakeita tuli niin vimmatusti!

Minun on vaikea löytää paikkaa, missä olla ukkosella. Menin sänkyyn peiton alle. Päätä jyskytti. Näin valonvälähdyksiä ja laskin jyrähdykseen. Yksi kilometri! Tämän jälkeen se alkaa loitota. Ja niin se tekikin.

Pitkä tovi hyvää työaikaa tuhraantui taas hukkaan tämän ukkosen takia. Olisi mukava tietää, onko kukaan muu yhtä hullu kuin minä?