Taitaa olla kesä ohi tältä vuodelta. Haikeana muistelen niitä viittä päivää, jotka vietin tänä kesänä mökillä. Toki vietin juhannuksenkin mökillä, mutta varsinainen kesäloma oli vain viisi päivää. Sinä aikana olisi pitänyt tehdä vaikka mitä töitä mökillä, mutta sateiden takia en voinut tehdä paljoakaan.
Eräänä heinäkuun puolenvälin aamuna heräsin noin kuudelta ja menin ulos. Astuessani kuistille kuulin palokärjen äänen ja se lehahti lentoon melkein nenäni edestä. Katsahdin sivulle, sinne mistä se lennähti. Hämmästyin kovasti, kun näin, että palokärki oli nokkinut mökin vieressä olevasta männystä kuoren miltei kokonaan.
Edellisenä iltana puussa oli vielä kaikki kaarna jäljellä. Palokärki oli saanut hyvät herkut puun rungosta ja me saamme polttopuuta. Löysin enemmänkin "hakattuja" puita tontiltamme.
Tänä kesänä olen oppinut, että palokärki aloittaa hakkaamisen puun alaosasta ja käpytikka yläosasta. Kumpaisiakin tikkoja on meidän mökillä. Kuvan puu on palokärjen tekosia.
Läksinpä sitten heinäkuisena kesäpäivänä pienelle kävelylle. Oli satanut paljon, mutta nyt oli pouta. Vesi oli kovin korkealla.
Soutuvene oli vedetty metsän reunaan, enkä voinut lähteä soutelulle. Toinen hankain oli kadoksissa, samoin tappi. Jälkeenpäin minulle annettiin ohjeet, että tappina voi käyttää vaikka shampanjapullon korkkia. Mutta yhdellä hankaimella on hankala lähteä soutelemaan. Täytyy muistaa ostaa uudet hankaimet. Tämän kesän soutelut jäivät siis soutelematta.
Läksinpä sitten heinäkuisena kesäpäivänä pienelle kävelylle. Oli satanut paljon, mutta nyt oli pouta. Vesi oli kovin korkealla.
Yleensä järven vesi alkaa laskea juhannuksen jälkeen, mutta nyt se pysyi korkealla. Meidän rannassa ei näkynyt ollenkaan hiekkaa, vaikka oikeastaan meillä on ihana hiekkaranta. Järvi alkoi suoraan metsänreunasta.
Tämä kivi on ollut meidän veden "korkeusmittari". Siihen on joskus hakattu viiva, kun vesi on ollut ennätyskorkealla. Taitaa olla taas viivan kohdalla. Useimpina kesinä kivi on täysin kuivalla maalla.
Maitikat olivat juuri täydessä kukassa. Ne olivat valtavan isoja ja niitä oli paljon. En ole varma olenko koskaan ennen nähnyt niin korkeita metsämaitikoita.
Juhannuksena hautasimme lapsenlasten kanssa kuolleen räkättirastaan poikasen. Laitoimme haudalle muutaman valkoisen orvokin taimen. Orvokit kukoistivat nyt metsän keskellä. Oli hauskan näköistä. Valitettavasti kuva ei onnistunut.
Juhannuksena vävy toi ison laatikollisen pikkuisen nuutuneen näköisiä orvokkeja. Oli saanut ne halvalla. Suurin osa oli keltaisia, mutta joukossa oli myös valkoisia. Laitoin kaikki keltaiset laatikkoon. Ne olivat oikein hyvässä kunnossa heinäkuun puolessa välissä. Sateet olivat huolehtineet kastelusta.
Valkoisessa laatikossa olevat kasvit olivat talvehtineet viime kesästä. En yhtään muista mitä ne olivat, mutta punertavia kukkia niissä taisi olla. Heinäkuussa ne olivat mukavassa kasvussa. Ikävä kyllä en päässyt näkemään kukkivatko ne tänä kesänä. Toivottavasti ne talvehtivat taas ja onnistun näkemään niiden kukat ensi kesänä.
Valkoisessa laatikossa olevat kasvit olivat talvehtineet viime kesästä. En yhtään muista mitä ne olivat, mutta punertavia kukkia niissä taisi olla. Heinäkuussa ne olivat mukavassa kasvussa. Ikävä kyllä en päässyt näkemään kukkivatko ne tänä kesänä. Toivottavasti ne talvehtivat taas ja onnistun näkemään niiden kukat ensi kesänä.
Kasvihuone näytti vähän surulliselta. Sitä ei ole käytetty enää muutamaan vuoteen. Ennen vanhaan meillä kukoistivat tomaatit siellä. Haikeaa muistella...
Jotain sain sentään aikaiseksi viiden päivän lomallani. Tervasin tämän kehikon, jonka ostin paikalliselta isännältä. Aion laittaa siihen kukkia ja käyttää kompostimultaa siihen. Olen 33:n vuoden kokemuksella tullut siihen tulokseen, että metsässä ei tarvita kompostimultaa ja siellä ei kannata kasvatella kovin kummoisia kasveja. Tässä kehikossa voin kokeilla jotain koristekasvia.
Tässä on ainoa kukkapenkkini. Siinä kasvaa vuorenkilpeä. Se kukkii joka alkukesä oikein hienosti. alunperin olen ostanut vain muutaman taimen ja jakanut niitä vuosien varrella. Keskellä penkkiä kasvaa vähän risuinen syreeni. Se ei ole kukkinut montaa kertaa ja oikeastaan se on vähän rumakin. Paikka ei ole kovin valoisa ja maaperä ei ole syreenille suotuisa. Pitäisiköhän se leikata tapille joskus?
Upea huussini, jonka rakennutin viime kesänä, jäi taas tervaamatta. Toivottavasti se vielä jaksaa odotella tervaa, koska en pääse taas pitkään aikaan tekemään sitä. Huussin sisällä on Biolan'in kompostikäymälä. Todella hieno kapistus!
Sää oli lämmin, mutta ailahtelevainen heinäkuussa. Nyt on ikävä näitä viittä päivää, jotka sain viettää luonnon helmassa mökillä. Ensi kesää odottelen jo kovasti.
Kommentit