Pääsiäinen oli ja meni. Didi sairastui tähän inhottavaan räkätautiin sopivasti pääsiäiseksi. Emme voineet lähteä mökille. Itsekin olin vielä täysin toipilas. Isäntä sieltä mökiltä soitti ennen pääsiäistä ja sanoi auranneensa meille tien. Ei auttanut kuin kiittää kauniisti ja sanoa, ettemme taudeiltamme pääse tulemaan.

Olin aivan rapakunnossa. Päätin, että täytyy hiljalleen ryhdistäytyä, vaikka päätä vielä särkikin jatkuvasti. Otin särkylääkettä ja lähdin joka päivä pitkälle lenkille metsään Mustikka-koiran kanssa. Päätin osallistua "lintuystävieni" pääsiäispinnakisaan.

Lähdin metsään aina melkein illansuussa, mutta kuitenkin valoisaan aikaan. Mustikka nautti! Pidin sitä vapaana, vaikka olikin jo koirien kiinnipitämisen aika. Ajattelin, että eivät ne linnut tuonne hankeen rupea pesimään. Lunta oli vielä jokapuolella. Kuljeskelin metsätietä pitkin ja Mustikka jolkutteli edelläni. Se pysähtyi aina odottamaan minua, kun katselin kiikareilla lintuja.

Minulla on ollut tammikuusta - vai oliko se helmikuusta - asti pieni ruokintapaikka linnuille. Olen nähnyt siellä kaikenlaisia tiaisia tänä talvena, paitsi en pyrstötiaisia. Niitä ei ole ollut tänä vuonna ollenkaan näkyvillä.

Talitintti ruokailemassa:

Eräänä päivänä seisoin pähkinäautomaatin vieressä ja töyhtötiainen tuli siihen syömään. Se ei välittänyt yhtään minusta, vaan maiskutteli pää alaspäin roikkuen pähkinöitä. Harmi, ettei silloin ollut kameraa mukana.

Pääsiäisen ilmat eivät olleetkaan kovin suotuisat täällä meilläpäin lintujen muutolle. Vähän koleaa oli, mutta kaunista. Näin pari kertaa jonkun lintuauran lentävän takaisin eteläänpäin. Voi tietysti olla, että lensivät ruokailupaikalta nukkumapaikkaan.

Metsätien varrella on yksi iso, vähän latvasta laho koivu. Se on ollut minulle aina "yllätysten puu". Nytkin se yllätti minut melkein joka päivä! Yhtenä päivänä näin latvassa jonkun vatsapuolelta vaalean, vähän rastasta isomman linnun. Kuulin outoja ääniäkin. Silloin oli vielä lunta niin paljon, että oli hankala päästä kovin lähelle puuta. Ja tietysti EI OLLUT KIIKAREITA MUKANA! En tiedä miten pääsivät unohtumaan.

Kerroin sähköpostissa "lintuystävällenikin" tuntomerkit tuosta linnusta. Kerroin oudosta äänestä. Se oli kuin kärrynpyörän ääni tai jotain sinnepäin...

Vasta myöhemmin minulle selvisi, että ääni ei tullutkaan linnusta, vaan kahdesta puusta, jotka hankaavat toisiaan vasten. Se on ihan tuttu juttu minulle siellä metsässä, mutta tuolloin sattui olemaan kovin tuulinen päivä ja ääni kuulosti vähän erilaiselta.

Seuraavana päivänä "yllätyspuussa" oli palokärki. Se näytti komealta ja se rääkäisi muutaman kerran kuuluvasti.

Palokärki:

Joka päivä näin jotain uutta mukavaa "yllätyspuussa". Keltasirkkuja ainakin. Palokärkipäivänä näin vuoden ensimmäisen punarinnan. Sain sen kiikariini ja samalla se rupesi laulaa lurittamaan kuuluvasti ja kauniisti. Ihanaa!

Sitten tuli päivä, jolloin minulle selvisi, mikä outo lintu oli ollut "yllätyspuussa"! Harmaapäätikka! Se olikin nyt toisessa puussa ja näin sen yks'kaks' yllättäen. Se kiljui kovalla äänellä. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Tilanne tuli niin äkkiä, että en ehtinyt kummemmin kameraa säätämään. Räpsäsin pari kuvaa ja toivoin, että se ikuistui. No, jotainhan tuosta näkyy:

Kyllä siitä harmaapäätikan tunnistaa. :-D

Olihan niitä muuttolintujakin metsässä. Laulurastas ja punakylkirastas olivat tulleet taas Suomeen. Neljä joutsentakin näin lentävän. Epäselväksi jäi, mitä joutsenia ne olivat, koska eivät toitotelleet torviaan lentäessä, vaan olivat ihan hiljaa. Siipien läiske vain kuului. Voisivatkohan olla pikkujoutsenia?

Loppujen lopuksi sain kasaan vain 25 pääsiäislintupinnaa. Toisilla oli noin 100. Ei sillä ole väliä. Minä nautin Mustikan kanssa ulkoilusta ja sain toipilaana kerättyä voimia.