Tänään olimme Didin kanssa hienoissa puutarhajuhlissa ja ilma oli kuin morsian. Juhlittiin Suomen saksalaisen seurakunnan 150-vuotista taivalta. Kamera unohtui ottaa mukaan, joten kuvia ei ole.

Juhlat pidettiin Saksan suurlähetystön puutarhassa, Helsingin Kuusisaaressa. Oli mielenkiintoista nähdä tämä valtava rakennus ja sen puutarha. Ihastelin istutuksia. Pihalle oli rakennettu pieni lava, jossa oli ohjelmaa. Puutarha oli täynnä pöytiä ja penkkejä. Myös pieniä pyöreitä pöytiä, joiden äärellä voi seisten syödä, oli monia. Lapsille oli oma leikkipaikka. Tunnelma oli saksalaisen välitön ja mukava.

Myöhästyimme sen verran, ettemme kuulleet suurlähettilään puhetta. Itse asiassa en edes tiedä kuka hän on. Mutta oman pastorimme löysimme ja juttelimme hänen kanssaan pitkään. Hän meidät vihkaisi joskus silloin...

Ruokailusta emme voineet kovin paljoa nauttia, koska se oli melko lihapitoista. Oli grillattua saksalaista makkaraa ja jotain lihamössöä. Kysyimme löytyykö mitään kasvisruokaa. No, löytyihän sitäkin. Tiskin alla oli pienehkö kattila, jossa oli jotain kasvisruokaa. Didi söi sitä. Minä otin jotain, jonka nimeä en tiedä. Didi ei voinut syödä sitä, koska siinä oli munaa. Oli se ihan hyvää.

Jälkiruoaksi oli kakkukahvit. Kakku oli aivan ihanaaaa! Se oli suklaakakkua. Oli pakko ottaa sitä lisää. Didi ei voinut syödä sitäkään, koska siinäkin oli munaa. Onneksi hän sai muutaman suklaanamusen.

Tunnelma oli mukava ja ihmiset ystävällisiä. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi. Meri oli melko tyyni, lokit kirkuivat. Vastapäisellä rannalla Seurasaaren naku-uimalassa näytti olevat muutama ihminen. Vieraita oli paljon, vanhoja ja nuoria, hienosti pukeutuneita ja tavallisissa vaatteissa. Didi oli pelkässä T-paidassa ja vaaleissa kesähousuissa. Minulla oli vaalea housupuku. Bleiserissä meinasin läkähtyä, mutta en voinut ottaa sitä pois, kun käsivarressani on kaksi rumaa mustelmaa. Olen saanut ne Mustikan kanssa peuhatessa. Se pomppaa joskus niin rajusti nuolemaan kasvojani, että saan mustelmia, kun yritän estää sitä.

Ihmettelimme, että miksi pihalla oli useita autoja. Ne olivat kaikki erilaisia mersuja, avo-autoja ja urheiluautoja. Oli pikkuinen "kauppakassikin", jota kutsumme nojatuoliksi. Kävi ilmi, että Mercedes Benz oli juhlan sponsori. Siksi autot oli nähtävillä. Eräs miesesittelijä sai makeat naurut, kun Didi kysäisi, että ovatko nämä arpajaisvoittoja?

Viihdyimme juhlissa hyvin. Sain ihmetellä sitä suurta rakennusta näin läheltä. Muistan vielä, kun paikalla oli vanha upea puuhuvila, Krogiuksen huvila. Luulin, että se oli suojeltu, mutta onkin sitten purettu. Isäni ja äitini asuivat siinä lähistöllä ja näin vilaukselta heidänkin talonsa. En ole käynyt seudulla vuosiin. Isä ja äitikin ovat poistuneet täältä, eikä minulla ole ollut mitään tekemistä talon kanssa sen jälkeen.

Tuli taas vähän ikävä Helsinkiä, kotikaupunkiani. Siellä synnyin ja kasvoin, kävin kouluni ja kasvatin lapseni. Nyt olen asunut kolme vuotta täällä maaseudulla. Olisikohan se lokin kirkuna, jota kaipaan? Jotain se on. Ainakin meri  puuttuu täältä. Helsinki on ihana kesäisin. Sieltä löytyy mukavia paikkoja seikkailla. Täytyy käydä useammin Helsingissä.

Kyllä oli kivat juhlat! Onnea Suomen saksalaiselle seurakunnalla! Ja kiitokset ihanista puutarhajuhlista. Dankeschön!