Nyt on matka melkein matkustettu. Olemme Ruotsissa jossain Smålandissa. Oli tarkoitus ajaa vähän pidemmälle, mutta katsoin, että Tante on vähän väsähtäneen näköinen ja pysähdyin. Sattumoisin tämä hotelli taitaa olla sama, jossa olemme aikaisemminkin olleet Tanten kanssa.

Ajomatka sujui hyvin tänään. Hampurin paikkeilla oli tietysti vähän Stau eli ruuhkaa. Jonkinverran oli taas Baustelle eli tietöitä. Mukavasti ehdimme laivoihin ensin Puttgardenista Rödbyhyn ja sitten Helsingöristä Helsingborgiin. Siltaa Malmöhön emme ole vielä koskaan käyttäneet. Kuljemme aina lautoilla vanhaan malliin.

Matkalla ei satanut kuin muutama pisara. Pari kertaa tuulilasin pyyhkijät lähtivät itsestään käyntiin (= uusi hienous autossamme). Aurinko paistoi jonkin aikaa, mutta sitten pilvistyi. Oikeastaan ihanteellinen matkasää. Kovin haikea olo tuli, kun katseli lautalta ja näki Saksan jäävän taakse taas joksikin aikaa. Saksa on kaunis maa ja siitä on tullut toinen kotimaani. Didi on pari kertaa tämän matkan aikana tokaissut minulle, että "mitäs jos asuttaisiin vähän aikaa Saksassa?" Vaikea kysymys. Ja vaikea vastata...

En tiedä mistä johtuu, että Tanskassa ei huvita viipyä yhtään pidempään kuin on tarvis. Matka Rödbystä Helsingöriin on jotenkin tylsä. Tanskalaiset unohtavat käyttää vilkkua ohittaessaan ja heitä saa varoa. Kööpenhaminan ohi ajaessa on usein ruuhkia ja joutuu melkein seisomaan tiellä. Nyt oli tietöitäkin matkalla. Maisema on latteaa. Toki olemme aikaisemmin poikenneet tieltä Kirsin luo Faxeen ja silloin on nähty toisenlaista Tanskaa. Kylät ja talot ovat sieviä. Kannattaa aina (jos on aikaa) poiketa moottoriteiltä sivulle, että näkee muutakin kuin tienreunaa ja meluvalleja. Nyt ei ollut mahdollisuus tavata Kirsiä, koska hän oli Kööpenhaminassa yliopistossa. Winke winke Kirsi! Toisen kerran tullaan!

Aina kun saavumme takaisin Ruotsiin, tuntuu kuin tulisi kotiin, tai ainakin melkein, ehkä serkkulaan. Liikenne on samanlaista kuin Suomessa ja maisematkin tutunoloisia. Kaasujalka alkoi olla jäykkänä, kun yritti olla ajamatta liian kovaa. Ihan vahingossa tulee ajettua kovempaa kuin on sallittu. Saksassa on pakko antaa mennä, ettei aiheuta sekaannusta liikenteessä. Siihen tottuu, kovaa ajamiseen.

Nyt on Tante jo nukkumassa. Hän on ollut vähän kiukkuinen, kun on joutunut Soltaussa ja nyt täällä Ruotsissa nukkumaan samassa huoneessa meidän kanssamme. Soltaussa ei ollut vapaana muita huoneita kuin yksi neljän hengen huone ja me otimme sen. Täällä oli kamalan kallista ottaa Tantelle oma huone. Huomaa, että ollaan Pohjoismaissa: hotelli on kallis ja vessapaperi on ohuempaa ja heikompaa. ;-D

Tante on valitellut, että me kuorsaamme molemmat yöllä. Ostimme hänelle jo Baijerissa paketin kunnollisia korvatulppia. Silti hän valitteli siellä, että kuorsaus kuuluu toiseen huoneeseen. Soltaussa hän oli jo aika vihainen meidän molempien duetosta. Saa nähdä miten äkäinen hän on huomenna? Muuten on mennyt hyvin Tanten kanssa ja hän on jaksanut hyvin pitkät ajomatkat. Välillä tuntuu, että rääkkäämme häntä ehkä vähän liikaakin. Täytyisi pysähdellä useammin ja antaa hänen jaloitella. Me olemme Didin kanssa tottuneet siihen, että ajaa posotetaan pitkät matkat pysähtymättä. Matka ei edisty jos jatkuvasti ihaillaan maisemia. Meidän reissumme on ollut aika pitkä ja aikataulussa on yritetty pysyä. Joskus olisi ihanaa olla jossain vähän pidempään.

Aamulla lähdemme Tukholmaan.