Suurinta herkkuani on nykyisin auringonkukan versot. Kasvatan niitä jatkuvasti.  Aamulla laitoin terassille yhden hyvässä alussa olevan laatikon ja kastelin sen huolella. Siinä olisi parin päivän kuluttua minulle oiva annos päivälliseen.

Olin tänään monta tuntia hoitamassa juoksevia asioita naapurikaupungissa. Tulin juuri kotiin ja mitä näinkää! Orava istuu versotuslaatikossa ja napostelee verson alkuja suupielet multaisina! Voi voi! Luulin oravaa ensin Jopi Jalkapuoleksi (joka on yhä hyvissä voimissa ja on suosikkini), mutta Jopilla on vielä korvissa tupsut. Tällä ei enää ole ja tämä on melko pulska. Saakoot nyt nimekseen Rohmu!

Rohmu söi siis auringonkukan versoni! Plääh!