Tanaan lahdettiin aamulla aikaisin toiselle puolelle saarta. Tavattiin Santa Cruzissa Lena ja Boris. Ilma oli viela kaunis. Sitten ajettiin jonnekin ylos ja kaveltiin.

Minulla oli vahan vaikeuksia kavelyn kanssa. Lonkka lonksui. Onneksi Eva (Brunin sisko) oli lahettanyt minulle tuliaisiksi kokoontaitettavan kepin. Siita on ollut nyt apua!

Paikka missa kavimme oli valtavan mielenkiintoinen. Korkeita vuorenseinamia ja syvia rotkoja. Me lahdimme kavelemaan patikkatieta pitkin ylospain. Lintuja oli paljon ja kasvillisuus oli runsasta. Olimme niinkuin viidakossa. Ilma tuoksui raikkaalta ja hyvalta.

Mustarastaita oli paljon. Ihan niinkuin olisivat jo "kevatmielella". En jaksanut kavella kovin pitkalle muiden kanssa. Palasin Didin kanssa takaisn alas. Kavelimme vahan matkan paahan pieneen ravintolan tapaiseen. Siella oli valtavasti peippoja. Peipot nayttivat jotenkin erilaisilta kuin meilla Suomessa. Mutta peippoja ne olivat!

Oleskelimme ja syopottelimme vahan aikaa ravintolassa ja lahdimme ajamaan rantaan. Tarkoitus oli olla rannalla, mutta se ei miellyttanytkaan muita. Jatkoimme matkaamme. Matkalla alkoi sataa.

Satoi aika reippaasti. Ajoimme takaisin toiselle puolen saarta, jossa me asumme. Taalla paistoi aurinko. Minulla oli kova paansarky ja jain asuntoomme. Muut lahtivat Tazacorten rannalla. Taas sain oman rauhan hetken.

Paansarky on nyt ohi, kun otin sarkylaaketta. Taitaa olla niin, etta en ollut viela taysin toipunut poskiontelotulehduksestani. Otsaan sattuu usein, kun ajelemme noilla vuoristoteilla.

La Palma on minusta todella mielenkiintoinen tuttavuus! Tanne voin tulla toisenkin kerran. Tama on kuin miniatyyrimaailma. Siistia taalla on ja kaunista. Hyvin erilaisia maisemia. Tama on saari, jonne kannattaa tulla patikoimaan. Saari on taynna kavelyreitteja. Saksalaisia on paljon. Hehan ovatkin reipasta patikointikansaa.

Nyt taas olan takaa kurkistellaan, etta enko jo lopeta kirjoittamista. Pakko antaa kone toisille. Jatketaan myohemmin...