Eilen lähdimme heti aamiaisen jälkeen ajamaan kohti Itävaltaa. Sää oli edelleen lämmin ja aurinkoinen. Rajalle saavuttuamme alkoi pilvistyä ja yritti vähän sataakin.

Koukkasimme ensin Saksan puolella Spiegelau'hun hautausmaalle istuttamaan pari pientä puksipuun tainta ystävän haudalle. Hautausmaa on kaunis luonnontilainen alue, johon voi haudata tuhkauurnan mihin haluaa. Paikalle laitetaan vain pieni laatta, jossa on henkilön nimi. Meidän hauta on puun juurella metsän reunassa. Tante halusi istuttaa siihen pienet puksipuut. Kaivaminen oli hankalaa ison puun juurien takia. Didi joutui tekemään sen. Vettä meillä oli mukana isossa pullossa. Toinenkin pullo oli mukana, jossa oli "kuplavettä". Sillä pesimme laatan.

Spiegelaun alue on kaunista. Mäkistä. Kylät ja maalaistalot ovat korkealla ja näkymät ovat ihanat. Syksystä ei ole vielä kovinkaan paljon merkkejä. Ei ruskasta tietoakaan. Olen huomannut, että Saksassa viljellään nykyisin aika paljon maissia. Maissipellot ovat vielä korjaamatta ja kypsyvät parhaillaan.

On ollut aika hankala päästä internettiin tällä matkalla. Eilen tultuamme tänne Welsiin, Itävaltaan, en saanut tilaisuutta. Iloksemme ystävällämme Willillä, jonka luona asumme, on nykyisin tietokone. Muutoin olisimme joutuneet menemään naapuritaloon Willin veljen luo nettiin. Toki kävimme siellä kylässä eilen.

Willi on meidän molempien hyvä ystävä. Hän oli jopa toinen todistaja meidän häissämme. Willi ei puhu paljon englantia ja minun on aika vaikea ymmärtää hänen murrettaan. Itävallan kieli on aika hassua. Jotenkin pystyn kuitenkin kommunikoimaan hänen kanssaan ja tarvittaessa Didi kääntää.

Tällä kertaa minun ei ole tarvinnut katsella montaakaan Muttin valokuvaa. Mutti on Willin äiti. Me kaikki kutsumme häntä Muttiksi. Tante on saanut ilon ja kunnian katsella Muttin valokuvia. He tulevat aika hyvin toimeen keskenään. Se helpottaa minua. Muttilla on aina niin kovasti asiaa ja minä en ymmärrä puoliakaan hänen murteestaan. Toisaalta olen oppinut sanomaan muutamia lauseita saksaksi. Willi väittää, että Mutti tykkää minusta. :-D No, tykkäänhän minäkin hänestä.

Eilen oli kovasti taas ufo-keskusteluja. Willin toinen veli Stefan on ufo-friikki. Kysyin taas kerran häneltä, että onko hän tavannut "muukalaisia"? Hän sanoi, että monta kertaa. Miksiköhän "muukalaiset" eivät tule moikkaamaan minua? Stefan kertoi, että se on aika pelottava tilanne. Pelkäisinköhän minä? Taitaisi tulla pissat housuun. :-D

Tänään käymme jossain eläintarhan tapaisessa. En tiedä vielä missä. Nyt on parhaillaan pysähtynyt tilanne. Didi ja Willi menivät jonnekin asioille ja Tante katselee telkkarista dokumenttiohjelmaa. Mutti touhuaa omiaan. Olen viime päivinä huomannut, että Tante on aika positiivinen luonne, eikä ollenkaan tyhmä. Mutti taitaa pikkuisen unohdella asioita nykyisin. He ovat molemmat saman ikäisiä naisia, 77 v.

Olisi paljon juttuja kerrottavana, mutta pikavisiitti tietokoneella on aina hankalaa. Ei muista mitä halusi kirjoittaa. Myöhemmin ei enää viitsi. Juttu menee ohi.

Mieliala on vähän parempi nyt, kun sai varmuuden siitä, että Poika, Miniä ja Mustikka ovat kunnossa. Auto on vain hajalla, ei sen kummempaa. Autoja saa uusia, mutta ei omaisia ja pikkukoirulia.

Huomenna osallistumme satsangiin St Gilgenissä. Tapaamme taas kaikki ihanat siskot ja veljet Unity of Man'in Zentrumissa. Eriikalle on salmiakkia tuomisina. Hän on ainoa suomalainen siellä. Maisemat St Gilgenissä ovat mahtavat. Ja järvi on kaunis. Toivottavasti muistan ottaa valokuvia, että voin laittaa tänne joskus myöhemmin.

Satsangin jälkeen palaamme Saksaan ja ajamme suoraan Müncheniin Timon ja Mashan luo.