Rositan ja Vilhon poikaset ovat kasvaneet isoiksi ja terhakkaiksi. Kaikki 8 ovat vielä elossa ja virkeitä. Viime vuoden tragedia ei toistunut. Silloin kuoli moni poikanen. Toisin on nyt. Poikaset ovat vilkkaita ja nälkäisiä. Vilho ja Rosita ruokkivat niitä ahkerasti. Toukka toisensa jälkeen toimitetaan poikasten suuhun.

Tänään katselin jonkin aikaa ruokintaa. Emo toi jonkun toukan poikasen nokkaan ja siinä oli mukana joku heinänkorsi. Poikanen hotki sitä heinää pitkän aikaa. Olin jo vähän huolestunut, että tukehtuuko se. Vielä pitkän ajan jälkeen sillä oli pätkä heinää nokassaan. Tarkkailin sitä. Ihmettelin, että eikö emo huomaa mitään.

Yöllä kuitenkin poikaset nukkuivat Rositan kanssa rauhallisesti. Ehkä ei ole syytä huoleen. Olisikohan niin, että tänä vuonna kaikki poikaset selviytyvät maailmalle? Se olisi hienoa!

Ei mene montaa päivää enää, kun poikaset lähtevät pesästä. Jo nyt on siipiä harjoitettu. Poikaset venyttelevät niitä ja välillä räpyttelevät niitä. En ole vielä onnistunut näkemään yhdenkään poikasen lennähtävän kattoon. Pian sekin hetki koittaa. Silti porras oviaukolle on pitkä. Se on jokaisen tehtävä.

Pari päivää sitten huomasin, että poikasten silmät olivat avautuneet. Nyt ne osaavat tuijottaa oikeaan suuntaan odottamaan ruokaa.

Lapsenlapset antoivat poikasille nimet: Iines, Jim, Lolita, Martta, Oona, Onni, Pekka ja Roosa. Hienot nimet.

Nyt odotellaan siipien vahvistumista.