No nytpa jouduinkin sellaiselle koneelle, jossa ei ole aata ja oota pisteilla. Parasta kirjoittaa vain ihan vahan. On niin hankalaa lukeakin tallaista.

Eilen tuli taas iso lasti lansimaalaisia lisaa. Alkaa olla aikamoinen porukka koolla. Minulle ihan uusiakin kasvoja joukossa. Ruokailu on siirretty vanhainkodille. Syomme siella pitkin kaytavia. Lounaalla on mukava istua auringossa ja nauttia pieni lepohetki. Laitan yleensa kupposen pikakahviakin itselleni.

Sita tassa olen monta paivaa ihmetellyt, etta ei yhtaan ole tullut mieli polttaa tupakkaa. Taalla ei saakaan polttaa, mutta ei tee mielikaan. Olen siis ollut nyt kaksi viikkoa savuttomana. Joskus ruoan jalkeen saattaa kayda mielessa, etta nyt olisi tupakkitauko, mutta se menee nopeasti ohi.

Premilla kavin taas tanaan ja sain yhden piikin mahaan. Valittelin hanelle, etta lonkkani on silti kipea ja iltapaivisin kipu menee reitta pitkin alas varpaisiin asti. Han selitti, etta: "sina olet Suomesta ja siella juodaan paljon viinaa ja ollaan masentuneita. Olet saanut esivanhemmiltasi perintona tuon maksavaivan. Tiedathan tarinan omenasta? Vaikka omena putoaa maahan, siina on silti samat ainekset kuin puussa, josta se putosi....". Tallaista juttua tuli pitkaan. En ihan kaikkea ymmartanytkaan. Silti jai vahan vaivaamaan, etta kun tuo lonkka vaivaa...

Eilen sattui hassu juttu. Olin tulossa aamiasiselta vierastalosta. Kavelin vanhainkodille. Yhtakkia paahani istahti varis. Saikahdin ja huitaisin sen kadellani pois. Niin se lensikin pois. Aika omituinen juttu. Kerroin siita Premille. Han ihmetteli myos ja sanoi, etta mitahan tuokin tarkoittaa? Itse sanoin hanelle, etta taitaa olla paras pesta hiukset, kun variksetkin tulevat nokkimaan matoja ja otokoita paastani. (Sita en muuten kehtaa kertoa, kuinka kauan aikaa siita on, kun pesin viimeksi tukkani. Se on niin hankalaa amparin ja pienen kannun kanssa.)

Tanaan viimeistelin maalauksiani viikunapuun luona. Se on myos takaportin luona. Takaportista paasee farmille ja portilla on aina vartija. Noin viiden aikaan ihmiset kayvat aina hakemassa kannuineen maitoa farmilta.

Tanaan takaportin vartijana oli hauska mies. Han rupesi ensin huutelemaan minulle kaikenlaista ja nosteli chai-mukiaan ihan niinkuin skoolatakseen. Maalailin istualleen isoja ruukkuja ja vartija tuli katselemaan. Toinen, vanhempi vartija tuli sanomaan minulle jotain, mutten ymmartanyt mita han tarkoitti. Eras nainen kurkisti aidan raosta ja kyselin hanelta, etta mita mies tarkoitti. Nainen vain nauroi hakeltyneena. Se ei selvinnyt minulle mita vanha vartijamies yritti sanoa. Olikohan se jotain tuhmaa?

Nuorempi vartijamies halusi valttamatta katsella minun maalaamistani. Sitten han otti yhtakkia pensselin minulta ja ryhtyi maalaamaan. Han halusi nayttaa, etta hankin osaa. Onneksi Didi tuli paikalle. Me aloimme maalata portin luona olevaa muuria. Vartija otti minulta maalipurkin ja sudin ja halusi valttamatta auttaa. Me maalasimme Didin kanssa teloilla ja han korjaili joitain paikkoja. Sitten han ryhtyi maalaamaan omaa vahtikoppiaan ja maalasi sen loppujen lopuksi sisaltakin. Vahan huvitti. Maalasin lopulta vartijoiden taukopaikan hanen kanssaan, vaikka se ei kuulunut mitenkaan ohjelmaani. Oli niin hauska nahda vartija iloisena. Hanen tyopaikkansa naytti nyt ihan uudelta.

Jatkoin taas isojen ruukkujen maalaamista ja han kieppui siina ymparillani kaiken aikaa. Tuli ihan mieleen, etta onko tuossa nyt jotain yritysta....? Sitten han toi pienen, pienen radion ja halusi valttamatta soittaa minulle intialaista musiikkia. No olihan se mukava maalata musiikin tahdissa.

Meilla on kovin kiireista aikaa. Paikat taytyy saada kuntoon ja pian. Ensimmaiset vieraat tulevat jo 29.11. Vierastalo on oltava silloin valmiina ja siella olenkin maalaillut ahkerasti. Tekisin enemmankin toita, viela illalla, mutta selka ei tahdo kestaa. Prem antoi jotain pillereita taas, joita pitaa otta puolen tunnin valein. Otin niita varmaan viisi kertaa paivalla, mutta sitten unohdin. Niiden pillereiden pitaisi auttaa tuohon selkaan ja lonkkaan. Viela en ole huomannut mitaan vaikutusta.

Niin, mitka vieraat? Mita varten jynssaamme? No tietysti World Conferencea varten. Taalla alkaa suuri maailman konferenssi 8.12.2007, jossa on koolla kaikkien uskontokuntien edustajia. Eri uskonnot kohtaavat sovussa keskenaan. Mika mahtava juttu! Ei sotia uskonnon takia! Kaikilla on Jumala, ihminen on keksinyt uskonnot. Jumalan nimissa ei voi sotia.

Nain hienon asian puolesta taalla aherretaan. Siina samassa paketissa taalla on myos iso koulu, kirjasto, sairaala. Yliopistoakin tanne ollaan puuhaamassa. Sita paitsi on mukava, etta saa todella nahda, mihin kaikki raha menee. Koyhille annetaan ruokaa joka paiva Langar'issa. Ensi viikonloppuna on taas usean parin haat, jolloin koyhat parit saavat lahjoituksena kodin tarvikkeita. Pyoratuoleja on lahjoitettu vammaisille yms. Rahaahan tanne ei ruinata meilta. Rahaa tulee kirpputori-toiminnasta yms. vapaaehtoistyosta.

Siina oli pieni tietoplajays. Nyt on taas jono takanani koneelle. Ihmiset haluavat kayttaa skypea ja lukea sahkopostinsa.

Voi olla, etten paase kovin usein tietokoneelle. Kun vieraat saapuvat, on tama tietokonehuone heita varten. En tieda miten meille tyomuurahaisille asia jarjestetaan. Pian tulee taas uusi iso lasti vakea. Meita on sitten ainakin 150 henkea. Tulee olemaan jonoa tietokoneelle, jos on vain yksi. Kahdenkin kanssa on hankalaa.

Voi hyvin Suomi! Mummin kullanmuruille, Vernalle, Otsolle ja Selmalle, erikoisterveiset ja isot halit. Mummilla on ikava teita. Jouluna nahdaan.

Terveisin Mummi

P.S. Eilen nain kolibreja.