Kyllä sitä joulua laitettiin ja touhotettiin! Pakkasin lahjoja ja laittelin paikkoja järjestykseen. Lapsenlapset olivat kaksi jouluaattoa edeltävää yötä meillä. Me leivoimme pipareita ja puuhastelimme kaikenlaista.

Jouluaaton aattona veimme lapset kotiinsa. Paluumatkalla kävimme Didin kanssa tervehtimässä enoani. Sen jälkeen menimme Honkanummen hautausmaalle viemään kynttilät isän, äidin, veljen ja siskon haudalle. Toinen sisko on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Sinne en jaksanut mennä. Honkanummella tuntui jo päässä vähän huippaavan. Ajattelin, että se johtui siitä, että Kolmonen (2v) oli valvottanut minua edellisenä yönä. Hänellä oli jotain ongelmia nukkumisen kanssa ja itkeskeli. Yöuni jäi melko lyhyeksi.

Kotona illalla pakkailin lahjoja ja olin aika uupunut. Melkein aamuyöllä menin nukkumaan, vaikka vielä oli lahjoja pakkaamatta. Heräsin varhain taas pakkaamaan. Laitoin imelletyn perunalaatikon uuniin paistumaan. Didi lähti vielä Mustikan kanssa ulos lenkille. Sillä aikaa minun oli tarkoitus vaihtaa vaatteita, että päästään heti Didin palattua lähtemään Esikoisen perheen luo jouluaattoa viettämään.

Kun Didi sulki oven lähtiessaan Mustikan kanssa ulos, minä juoksin vessaan ja oksensin! Mahassa kiersi ja olo oli heikko. Ei siinä auttanut muu kuin soittaa Esikoiselle, että minä en pääsekään tulemaan. Didi pakkasi autoon kaikki lahjat ja perunalaatikon. Hän joutui lähtemään yksin. Me jäimme Mustikan kanssa nukkumaan.

Nukuin koko sen ajan, kun Didi oli Esikoisella jouluaterialla. Siellä oli ollut mukavaa ja onneksi Didillä oli kamera mukana. Didikään ei halunnut olla siellä kovin kauan, koska oli huolissaan minusta. Eihän minulla mitään hätää ollut, kun nukuin. Mustikka lämmitti jalkojani sängyssä.

Sitten seurasi minun jouluateriani: teetä ja korppua!

Joulupäivä meni jotenkin humahtaen ohi. Join teetä ja söin korppua. Nukuin. Katselin vähän televisiota ja nukuin. Koko joulupäivän olin yöpaitasillaan, niinhän se pitääkin. Varmaan moni muukin tekee niin.

Tämä on ollut tähänastisen elämäni erilaisin joulu. Nyt alkaa jo maha kestää jotain. Ehkäpä hyvinkin voin Tapanina maistella noita jouluherkkuja. Ainakin aion lähteä Mustikan kanssa vähän ulkoilemaan. Mutta sitä ennen taas nukun.