Olen ollut kohta jo viikon takaisin Suomessa Oxfordin reissulta, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa kaikkia kivoja asioita muistiin. Viime maanantaina 5.5. vietimme päivän "Britannian komeimmassa Palatsissa", Blenheimissa (lausuvat nimen Blenheim = blenem). Minulta olivat punnat jo melkein loppuneet, enkä halunnut vaihtaa lisää. Siihen reissuun ne sitten hupenivat kaikki ja jouduin lainaamaan Pojalta lisää.

Läksimme matkaan vasta puolenpäivän aikaan, Poika, Kuopus ja minä. Miniä oli taas töissä. Matka tuli melko kalliiksi, koska kuljimme molempiin suuntiin taksilla. Aluksi odottelimme bussia väärällä pysäkillä. Sitten Poika huomasi, että pysäkki oli vaihdettu toiseen paikkaan. Oli hirveän lämmin ilma, oikea kesäilma. Olin jo ihan hiessä. Satuimme kävelemään taksiaseman kohdalle ja kysäisimme kuskilta, paljonko maksaa ajo Blenheimiin. Kuski sanoi, että 18 puntaa. Annoin kaikki rahani Pojalle ja sanoin, että mennään taksilla, mutta tullaan takaisin bussilla.

Taksimatka maksoikin sitten vähän yli sen 18 puntaa, koska emme huomanneet sanoa kuskille, että jättäisi meidät jo ennen porttia pois. Sitten huomattiin olevamme pitkässä jonossa kohti Palatsia. Mittari raksutti. Onneksi älysin sanoa kuskille, että voisimmeko jäädä tähän. Hän pani mittarin pois päältä ja sanoi, että hänen on nyt kuitenkin pakko jonottaa päästäkseen pois.

Linna ja sen ympäristö oli valtavan upea! Ihan ensiksi menimme "buggylla" vähän matkan päähän "Pleasure Gardens'iin". Söimme eväämme, jotka olimme onneksi ottaneet mukaan. Olikin kova nälkä. Sitten käväisimme Perhostalossa. Sisällä oli kuin saunassa, niin lämmin.

Perhostalo oli niinkuin iso kasvihuone, jossa kasvoi erilaisia kukkivia kasveja ja kaktuksia. Upean kauniit perhoset lentelivät ympäriinsä ja laskeutuivat välillä kukkiin. Näimme muutamia valtavan kokoisia perhosia. Poika yritti ottaa kuvia, mutta kameran linssi oli niin huurussa, että ei tainnut onnistua. Huoneessa oli myös joitakin lintusia, ainakin seeprapeippoja. Niillä oli sievät pikku pöntöt roikkumassa katosta. Mukava talo, mutta kuuma oli.

Siirryimme taas buggyllä tai oikeastaan minä siirryin, Poika ja Kuopus kävelivät Palatsiin.

Palatsissa on syntynyt mm. sir Winston Churchill, mutta hän ei tietääkseni asunut siellä. Se kuuluu Marlborough-perheelle. Menimme ensin palatsin yläkertaan kierrokselle, joka kesti noin 45 minuuttia. Siellä kuljettiin ryhmässä huoneesta toiseen. Joka huoneessa oli jonkinlainen esitys ja se kertoi linnan historiasta yli 300 vuoden ajalta. Esityksissä oli käytetty nykytekniikkaa, liikkuvia nukkeja (oikean ihmisen kokoisia), puhuvia tauluja ja "aaveita" seinällä. Kertojana kulki videolla koko ajan palvelusneiti alkutaipaleelta.

Yläkerran kierroksen jälkeen kiersimme alakertaa. Siellä sai mennä omaan tahtiin ja joka huoneessa oli opas, jolta voi kysyä jos on kysyttävää. Alakerta oli hieno ja pramea. Ainoa asia, mitä minä kysyin oppaalta eräässä huoneessa oli, että mitä tuolla ulkona tapahtuu? Satuin kurkistamaan ikkunasta ulos ja näin suuren suurella nurmikentällä paljon ihmisiä, pieniä telttoja ja jokusen hevosen. Jousting, sanoi opas. Siinä silmänräpäyksessä ymmärsin, mitä jousting tarkoittaa. Olin ihmetellyt kylttejä pihalla, joissa luki jousting. Siellä oli TURNAJAISET!

Sitten rupesimme kiertämään sitä alakertaa oikein nopeasti ja toistelimme toisillemme, että näitä tällaisia salejahan näkee vaikka missä. Olen käynyt Schönbrunn'issa ja siellä ja siellä. Sitä samaahan se on. Sitten pääsimme ulos ja melkein juoksimme kentälle katsomaan turnajaisia.

Turnajaiset olivat jo loppusuoralla, mutta näimme ihan tarpeeksi. Ritarit ja heidän ratsunsa yrittivät saada siihen pitkään seipääseensä roikkuvia renkaita. Renkaat pienenivät aina kerta kerran jälkeen. Sitten alkoi varsinainen kamppailu. Rengaskilpailun voittajat ottivat yhteen seipäinensä. He ratsastivat vastakkain ja mitälie yrittivät... kai kaataa toisensa. Kepit lensivät välillä pois. (Mikähän sen kepin nimi on?) Sitten lensi sini-keltainen ritari. Punainen ritari oli siis voittaja. Sen jälkeen miehet kävivät käsirysyyn ja muita miehiä yhtyi taisteluun. Tämä tapahtui ihan meidän nenän alla. Oli kuuma päivä, joten taisi olla aika rankkaa puuhaa ritareilla. Punaisia naamaltaan ainakin olivat.

Niin se sitten päättyi. Punainen ritari voitti. Ritarit ratsastivat pois ja sen jälkeen alkoi soida nykyajan brittipoppia. Mutta olipa se hauska taistelu. Kenellekään ei sattunut oikeasti mitään, mutta kaikki näytti todelliselta. Taitavia ritareita.

Siinä kuumalla nurmikentällä oli aika tukala olo. Lähdimme kävelemään puistoihin ja puutarhoihin. Ainakin minä tarvitsin varjoa. Kävelemistä siellä riitti ja ihania salaisia puutarhoja, ruusutarhoja yms. Ruusut eivät vielä olleet kukassa, mutta mahtaa olla upeaa, kun kukkivat.

Koko Blenheimin alue on suuri ja siellä saa todella liikuntaa. Maisemaa on sanottu Brittein kansallismaisemaksi ja se on suojeltu, samoin Palatsi eli Blenheim Palace. Mainoslehtisessä sanotaan: "Britain's Greatest Palace" eli Bitannian suurin palatsi. Miksiköhän se on palatsi? Miksei linna?

Käväisimme välillä kahvilla palatsin kahvilassa. Sain vähän lepuutella jalkojani. Alkoi tulla illansuu. Lähdimme vielä kiertämään puistoa ja teimme aika pitkän kierroksen rantatietä pitkin. Narssissit olivat jo kukkineet ohi, mutta tasetit olivat kukassa. Monet puut olivat kukassa, omenapuut, kirsikkapuut yms. Silmä lepäsi näissä maisemissa, mutta jalat olivat jo ihan tohjona. Poika ja Kuopus saivat lopuksi hoputella minua eteenpäin. Oli sulkemisaika. Onneksi sain sentään raahattua itseni portille, ennenkuin se suljettiin.

Kävelimme kylälle etsimään bussipysäkkiä. Harmin paikka! Oli joku pyhäpäivä (en tiedä mikä?) ja viimeinen bussi oli jo mennyt. Oli siis taas otettava taksi. Minulla ei ollut enää yhtään puntaa jäljellä ja taksit eivät huoli luottokorttia Englannissa. Onneksi Pojalla oli rahaa ja pystyimme maksamaan matkan.

Saimme taksin lennosta. Kuski oli mukava brittimies. Jouduin istumaan hänen vieressään. Sanoin jotain small-talkia hänelle, niinkuin on tapana. Sitten hän kysyi, että olemmeko Skandinaviasta. Sanoin, että Suomesta. Hän sanoi kuulleensa aksentista, että olemme skandinaaveja ja arveli meidän olevan tanskalaisia. Hassu juttu. Eikös Skandinavian niemimaa ole vain Ruotsi ja Norja? Suomi kuuluu Fennoskandinaviaan. Mihinkäs se Tanska kuuluu? Olemmeko me suomalaiset skandinaaveja? Englantilaiset ajattelevat, että olemme.

No niin, meillä oli mukava juttutuokio ajomatkan ajan. Oxfordiin tullessa taksamittari näytti jotain 21 puntaa, mutta kuski sanoi, että olkoon 20, kun oli niin mukavia matkustajia.

Sinne hujahtivat punnat! Englannissa on kallista! Pojalle pitää muistaa maksaa velka.