Meidän Mustikka sai viettää koko marraskuun "poikaystävänsä" Heron kanssa. Eilen Hero lähti pois ja meillä on nyt hiljaista. Koko meidän laumalla on ikävä Heroa. Onneksi Mustikka pääsee ensi viikolla Heron luo hoitoon, kun me Didin kanssa käväisemme Saksassa sukuloimassa.

Kuukausi vierähti mahdottoman nopeasti! Alussa oli taas samoja ongelmia niinkuin aina ennenkin: Mustikka murisee pöydän alla. Sitä kesti muutaman päivän. Sitten koirulit olivat taas kavereita, Mustikan ehdoilla. Mustikka on hirveän pieni Heroon verrattuna. Mustikka pitää kuria, onhan hän vanha hieno leidi. Hero on suuri pojankoltiainen.

Kävimme yhdessä metsätiellä kävelyillä, koko lauma. Didi heitti Herolle kumista frisbeetä, että Hero sai purkaa energiaansa. Mustikka ei moisesta välitä. Se sipsutti omia menojaan. Välillä koirulit kirmailivat yhdessä. Hero on oppinut, että Mustikka määrää, milloin leikitään.

Ruokailut sujuivat hyvin. Herolla oli  pakastimessa emännän lähettämät koko kuukauden sapuskat. Aika hienoa! Annoin hauveleille aina yhtaikaa - tietysti - ruuan. Mustikalla on omat omituiset, pystykorvamaiset ruokailutapansa. Täytyi vähän pitää silmällä, ettei Hero käynyt ahmaisemassa Mustikan pöperöitä. Joskus kävikin niin. Toivottavasti Hero ei lihonnut liikaa meillä. Mustikalle ei tee pahaa, vaikka vähän laihtuisikin.

Herolle oli laitettu mukaan pussillinen isoja puruluita. Jotkut olivat ihan halon kokoisia. Ensimmäisenä päivänä annoin molemmille koirille omat "halot". Mustikka sai vähän pienemmän. Yleensä Mustikka ei edes erityisemmin tykkää moisista, mutta nyt kelpasi ja kelpasi Heronkin luu. Hän vei molemmat luut olohuoneen lasipöydän alle ja vahti niitä. Annoin Herolle uuden luun. Sekin joutui jotenkin Mustikan varastoon. Tätä jatkui niin kauan, että kaikki luut olivat kierrossa.

Onneksi Hero sai aina välillä leikkiä luilla ja järsiä niitä. Sitten ne molemmat kuljettivat puruluita pihalle ja takaisin. Kerran oikein nauratti, kun Mustikka oli oven takana haluamassa sisään. Suussa oli valtava halko! Hetken päästä Hero halusi sisään ja sillä oli suussa pikkuruinen puruluu.

Harmi, etten kirjoitellut koirien seikkailuista päivittäin. Kuviakin olisi pitänyt ottaa. Mukavaa meillä oli!