Jollekin päivälle kasaantuu monia tapahtumia. Joskus ei tapahdu mitään. Eilen oli paljon tapahtumia - tässä kaksi suurinta:

* Aamupäivällä syntyi uusi lapsenlapsi Münchenissä, pieni tyttö.

* Iltapäivällä Tante joutui sairaalaan Berliinissä.

Kaikkea muutakin sattui ja tapahtui, mutta ei mitäään niin merkittävää kuin nämä kaksi asiaa. Meillä oli puhelimet kuumina koko päivän.

Pieni tyttö on terve ja äiti, isä ja pikkusisko Milena voivat kaikki hyvin. Se syntyi päivän lasketun ajan jälkeen. Olin toivonut, että hän syntyisi päivää ennen laskettua aikaa - minun syntymäpäivänäni. Hän päättikin tulla maailmaan toisen isoäitinsä syntymäpäivänä. Hyvä niin! Terveisiä toiselle isoäidille Tatarstan'iin.

Me iloitsimme koko suku soitellen toisillemme ja onnitellen toinen toisiamme. Vauvan syntymä on aina ihana asia ja siihen osallistuu koko suku. En malta odottaa päivää, jolloin näen ensimmäisen kerran tuon pikkuisen. Se tapahtuu helmikuun lopulla. Poikkeamme Didin kanssa Münchenissä ennen lomamatkaa Kanarialle.

Iltapäivällä tuli sitten toisenlaisia uutisia. Marlis soitti Pariisista ja ilmoitti, että Berliinin Tante oli viety sairaalaan. Nyt en osaa kertoa sitä suomeksi, mitä hänelle tapahtui... Jonkinlainen tukos jalassa ja jalat ovat tunnottomat. Tilanne on vakava.

Kyllä olemme iloisia, että Tantella on hyviä ystäviä! Hänellä on kaksi vanhaa rouvaa naapurustossa. Heillä kolmella on sopimus, että laittavat aina aamusella ikkunan auki ja peitteen tuulettumaan ikkunalle. Siitä tietävät, että kaveri on kunnossa. Eilen aamulla rouvat eivät nähneetkään Tanten peittoa tuulettumassa.

Hieno juttu sekin, että ovat antaneet toisilleen avaimensa. "Tytöt" menivät Tanten asuntoon ja löysivät hänet kylpyhuoneesta istumasta. Tante ei pystynyt liikkumaan ja hän oli ollut siinä jo kauan. Naiset kutsuivat ambulanssin.

Nyt on Tante sairaalassa. Marlis aikoo lentää Pariisista Berliiniin. Olen tässä vähän hätistellyt Didiäkin menemään sinne. Katsotaan nyt kuinka vakava tilanne on...

Viimeksi juttelin Tanten kanssa puhelimessa viime lauantaina. Hän soitti minulla ja onnitteli. Hän lauloi minulle "Happy Birthday to you..." hyvin korkealta. Sitten hän kysyi kuinka vanha nyt olen. Sanoin että 59. Hän kiekaisi Tantemaiseen tapaansa, että "hirveän vanha"! Sitten hän vitsaili meidän ikänumeroilla ja väänsi niitä toisinpäin. Saksaksihan kaksinumeroiset luvut sanotaan jotenkin väärinpäin. Niinkuin yhdeksän ja viisikymmentä. Hän sanoi, että minä olen vanhempi kuin hän eli viisi ja yhdeksänkymmentä (95). Hän täyttää maaliskuussa vasta seitsemän ja kahdeksankymmentä (87), vaikka oikeasti täyttääkin 78.

Tante toivotteli minulle kovasti terveyttä ja pitkää ikää. Nyt minä haluan toivotella hänelle pikaista parantumista ja terveyttä. Tantesta on tullut vuosien varrella minulle tärkeä.

Omalle Kuopus-tyttärelleni haluan myös lähettää terveisä Brasiliaan. Parane pian siitä flunssasta! On varmaan kurjaa, kun nenä vuotaa, korvat ovat lukossa ja ulkona on +30 astetta celsiusta.